Yhdistelmästä irtoaa monta näkökulmaa, kuten vanha tuttu oliko Schauman terroristi vai sankari? Markus Drakelle puolestaan tuli mieleen isänsä Fredrik Langin romaani Flickorna på Nappari. Drake kuvaa kirjaa todeksi tarinaksi Suomen itsenäistymisestä ilman ainuttakaan suomenkielistä toimijaa. Eli on tehnyt "täysin näkymättömäksi sen suomalaisuuden jota Immoset pitävät fetissinään".
En tiedä onko se samaa suomalaisuutta, jonka minä tunnen omakseni. Mutta tiedän, että romaanin yksi tapahtumapaikka oli Kokemäki, jossa ruotsinkieliseen jumalanpalvelukseen osallistui tapahtuma-aikaan 13 henkeä. Suomenkielisyys on kirjassa niin näkymätöntä, että Draken mukaan kirja tapahtuu "ruotsinkielisen Uudenmaan maaseudulla".
Draken suomenkielisen tekstin loppukappale kuuluu
SuomenSisulaiset yrittävät horjuttaa yli satavuotiasta historiallista kompromissia. Faijani, ehkä sitä tajuamatta, osoittaa kirjallaan Flickorna på Nappari että me muut yhtä hyvin voimme kirjoittaa heidät ulos siitä historiasta jonka he, sitä tuntematta, pitävät jotenkin luontaisesti ja kiistattomasti omanaan.Tulee mieleen kaksi poikajoukkoa majoissaan lällättämässä "tää on meidän, te ette tänne tuu". Historiaa ei kukaan voi omistaa ja sen ymmärtäminen tarkoittaa sen uudelleen kirjoittamista.
Hyvin muotoiltu :)
VastaaPoistaKiitos korjauksesta, Kaisa! Muokkasin tekstiä ja kirjoitin lyhyen vastauksen sen loppuun. Ensimmäisellä lukukerralla sijoitin Napparin Uudellemaalle tuntematta paikkaa ollenkaan johtuen Hancockin Fiskars-yhteydestä.
VastaaPoistaHarmi että faktoista poikkeaminen haittasi sinulla myös itse kirjan lukemista. Kirjailijoiden, poliitikkojen ja muiden ammattivalehtelijoiden yksittäisestä totuudesta poikkeaminen pyrkiessämme paljastaa jotain "syvempää" totuutta kuuluu olla tutkijoiden tiukimmassa syynissä ja kritiikin alla.
Itseäni ei haitannut lukemisessa edes oma maantieteellinen sekoiluni. Varsinaisesta kirjan tarkoituksesta niin voin sanoa että itse kirjailijalle minun "analyysini" tuli hänelle täysin yllätyksenä, tarkoituksena ei ole ollut kirjoittaa vinoutunutta historiaa, vaan kartanoromaani ja Austen-pastissi. Keskustelimme siis aiheesta heti kirjan luettuani 2013, ja Fredrik kiistää kaikki poliittiset tarkoitukset. Se minua niin kiehtoo: ilmeisesti voi vahingossa kirjoittaa tarina Suomen itsenäistymisestä joka häivyttää suomalaisen toimijuuden.