maanantai 29. kesäkuuta 2015

Tampere: Amurin kortteli ja Koiramäki

Koska viime viikonloppuna oli Turun keskiaikapäivät ja Sastamalan vanhan kirjallisuuden päivät, epätoivoisen yksilöllisyyden tavoittelun hengessä lähdin lauantaina Tampereelle.Ensimmäinen kohteni oli Amurin työläismuseokortteli, jossa olen käynyt jollain aikaisemmallakin omatoimikesäretkelläni. Niin kauan sitten, etten juuri mitään muistanut.
Jokaisesta avoimesta ovesta sai mennä sisälle. Yritin olla kierroksessani perusteellinen ja aikaa meni noin tunti, sillä ovia ja huoneita 1880-luvulta 1970-luvulle riittää. En laskenut eikä saamani esitekään kerro kokonaislukumäärää. Asuinhuoneiden lisäksi korttelissa oli lavastettuna leipomo ja pari kauppaa.

Lavastetut huoneet ovat hyvin samantapaisia kuin Helsingin pienemmässä työväenasuntomuseossa. Siellä (muistaakseni) kierretään vain oppaan kanssa. Amurissa sai kulkea itsekseen ja havaitsin kaipaavani opasta osoittamaan jotain merkityksellistä tavarapaljoudesta, joka muuttui hyvin nopeasti massaksi. Parissa rapussa minut herätti äänimaailma, mutta jäin ihmettelemään, miksei se ollut mukana kattavammin.

Alkupuolella jaksoin vielä käyttää aivojani, jotka jumiutuivat 1880-luvun huoneiden sanomalehtitapetteihin, jotka eivät näyttäneet alkuunkaan aidolta sanomalehdeltä. Kun pääsin leikkihuoneessa lähietäisyydelle syntyi mielikuva, että sanomalehtiaukeamat oli painettu suoraan paksulle paperille. Liian työlästä tehdä aidompi kopio?
Aitouteen pyrkivän lavastuksen parista täysin epäaitoon kompositioon eli ensivierailulle Särkänniemen Koiramäkeen, johon ihastuin heti. Minikaupungista yhdistettynä maalaistaloon tuli mieleen Skansen, mutta täällä vain eläimet olivat aitoja.

Minikaupungin katu päästä päähän molempiin suuntiin:

Siis kaupallisiin tarkoituksiin tehty feikki ulkomuseo, jossa lapsille menneisyys esitetään suloisena ja siloisena. Minun olisi pitänyt kulkea otsa rypyssä ja nokka pystyssä, mutta olin yhtä ihastunut tähän kuin Hakkaraisen taloonkiin.

Kaupungin rakennuksissa oli kaupallisten palvelujen lisäksi pienen pieni kimnaasi ja raatihuoneessa komea raatimiesten pöytä. Maalaistalossa oli oikea ulkonäkö ja pohjakaava, mutta sisustus oli lähinnä viitteellinen ja virikkeellinen. Museomaailmasta kopioitu yrttitarha oli saanut mukavasti huumoria kyltteihinsä.


Aidolla on merkityksensä, mutta leikillä ja kopiolla oma paikkansa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti