Eli tietenkin huomannut puiston merkittävimmän arkkitehtoonisen elementin: tiilisen tornin. Vuosia sitten luin jostain totuutena, että se oli rakennettu puutarhan koristukseksi ilman minkäänlaista funktionaalisuutta. Sittemmin on ilmaantunut muita totuuksia, jotka on syytä koota yhteen vertailun vuoksi.
Helsingin kaupunginkirjastossa on kirjasta Puhvelista Punatulkkuun poimittu tieto, että torni
on toiminut ainakin vartiotornina, jonka tiedetään olleen pystyssä ainakin vuonna 1854, jolloin amiraali Arkas tuomitsi sen kierroksellaan tähystystarkoitukseen kelpaamattomaksi. Tuomion saivat myös muut puistoon rakennetut puolivarustukset, jotka tiettävästi olivat venäläisten rakennuttamia.Kirkko & Kaupunki -lehden lukija Jussi Wistrand taas on lukenut Helsingin historiikeista, että tornin kerrotaan
olleen Krimin sodan aikana, noin vuonna 1850, osa Helsingin optista merkinantoketjua.Kuitenkin Museoviraston portaaliinsa linkittämässä Arja Sihvolan tekstissä Sinebrychoffin panimorakennukset. Rakennushistoriallinen selvitys ja suunnitelma väitetään, että kahdeksankulmainen torni rakennettiin vasta 1860-luvulla. Mikä totta ja mikä tarua? Asiakirjalähde tai kaksi lämmittäisi mieltä.
Suomeksi sanottuna valo on palanut tornissa vihollisen lähestyessä. Munkkiniemen tornista, jossa ainakin joku vuosi sitten Ville Valo sopivasti majaili, näytettiin merkkiä Koffin puistoon ja sieltä edelleen Suomenlinnaan, silloiseen Viaporiiin. Tuota Krimin sodan Suomea koskevaa osaa kutsutaan myös Oolannin sodaksi. Ainakin minusta tuo tieto on mielenkiintoista tornin historiassa. Saattaa olla, että se myös rakennettiin juuri sitä tarkoitusta varten.
Sihvolan selvityksen asemakaavapiirroksesta näkyy Rakennusviraston sanoin kertoma: “Se sijaitsi Siperia nimisen varastorakennuksen päädyssä ja varasto taas jääkellarin päällä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti