Tämä tarkoitti, että ensimmäistä kertaa Espoossa asuessani minulla oli tarve hankkea kuukausikortti seutuliikenteeseen. Ja kun oppitunteja oli vain puoli päivää, minulla oli nyt ensimmäistä kertaa (ilman erillistä kustannusta) käydä Kansallisarkistossa. Muistikuvani mukaan uskallauduin siis juuri kesällä 1995 ensimmäistä kertaa Rauhankadulle.
Muuta en sukututkimukseni aloittamisen alkuvaiheista sitten muistakaan. Kauan olin aloittamisesta haaveillut ja hieman pänni, kun tajusin (samana kesänä?), että Kokemäen kirkonkirjojen mikrofilmejä olisi voinut käyttää myös Kokemäen kirjastossa, jossa olisin päässyt alkuun jo yläaste- tai lukioaikoina. (Kirjastossa vietin päivän niska vinossa ja vasta lopuksi kirjastonhoitaja sattui näkemään ja kertoi, että lukulaitteen pystyi kääntämään. Tätä ilosanomaa olen jakanut useasti Kansallisarkiston mikrofilmisalissa.)
Seuraavina kahtena vuotena harrastus oli melko intensiivistä. Opiskeluni olivat loppuvaiheessa, opintorahan nostosäännöt vielä joustavia, joten useita 9-20 päiviä tuli vietettyä Kansallisarkistossa löytöjä tekemässä. Äitini totesi (hieman nauraen), että kun soitin hänelle ja aloitin selostuksen sanoin "mulla oli i-ha-na päivä", hän toivoi, että kertoisin hankkineeni diplomityöpaikan, mutta arvasi, että tälläkin kertaa kyse oli arkistoelämyksestä.
Joko talvella 95-96 tai 96-97 kävin Espoon kansalaisopistossa Marja-Liisa Putkosen sukututkimuksen jatkokurssin, jonka vinkkilistoja selasin vuosia jälkeenpäin. Elämyksiä tarjosi myös SSS:n kirjasto, joka noina vuosina oli Mariankadun varrella tunnelmallisessa kellarissa. Siellä (muistikuvani mukaan) kuulin ensimmäistä kertaa HisKistä, jonka ensimmäisistä tallennetuista seurakunnista minua hyödytti Asikkala.
Syksyllä 1997 aloitin täyspäiväisen työteon ja sukututkimus unohtui välillä pitkiksikin ajoiksi. Sähköpostiarkistoni perusteella olen alkanut käyttää verkkolähteitä ja sähköpostilistoja aktiivisesti syksyllä 2004. (Vieläköhän Suku-listan arkisto on jossain tallessa?) Ja siitä alkoi uusi vaihe.
Työnantajani tarjosi mahdollisuuden usean kuukauden breikkiin ja käytin tätä alkuvuoden 2007 saadakseni tuolloin roikkuneet kirjaprojektit valmiiksi. Sapattivapaalta palatessa aloitin tämän blogin. Sittemmin projekteja on syntynyt enemmän kuin niitä on ehtinyt aloittaa, puhumattakaan lopettamisesta.
On mielenkiintoista lukea blogiasi ja palaan tänne aina kun on sopiva hetki.
VastaaPoistaOlen itsekin käynyt kurssin 90-luvulla ja tehnyt pitkiä päiviä Kansallisarkistossa tutkimassa sukuani. Lopulta tulee aina seinä vastaan ja niin minullakin. Isän äitini suku on vallooneja ja heitä on tutkinut moni muukin ja ruotsalaisen sukututkijan aineiston omasta suvustani, olen myös saanut käyttööni. Ihanaa eläkeaikaa olen saanut viettää tämän harrastuksen parissa. Mukavia löytöjä Sinulle!