Ihanteiden ajasta tuoreeltaan ja lyhyesti

Pelkäsin, että Hesarin juhlavuoden näytelmä Ihanteiden aika - Päivälehden piiri olisi pönötystä. Mutta tämäniltaisen ennakkonäytöksen perusteella ei. Toki Päivälehti näyttäytyi otsikon mukaan aatteellisena hankkeena, mutta ei virheettömänä.

Kohtaukset vyöryivät näyttämöllä sellaista vauhtia, että kokemus oli enemmän impressionistinen kuin analyyttinen. Vuosilukuja käytettiin säästellen, mutta valtakunnan tapahtumat tarjosivat kyllä virstanpylväitä. Jos ne sattui muistamaan ja tunnistamaan. Vähän niinkuin elävässä elämässä.

Lavastuksessa ja puvustuksessa ei pyritty menneisyyden toisintamiseen, mikä osaltaan esti pönöttävän tunnelman syntyä. Oli hyödynnetty erilaisia tekniikoita ja ajan tuttuja maalauksia.

Mukana oli henkilöitä ja tapahtumia, joista ei ollut minulla mitään tietoa. Kyseinen vuosisadan vaihde sai siis paljon lisäväriä ja dramatiikkaa. Ehkä liikaakin? Tietämättömänä en pysty arvioimaan tämän historian tulkinnan vinoutumia. Naiset oli ainakin tietoisesti nostettu miesten rinnalle - toimijoiksi. Ilo oli nähdä ja toivottavasti tässä ei tehty suurta väkivaltaa totuudelle.

Liekö sitten tekijöiden tarkoitusta vai oman pääni tuotosta, että sortovuosien kuvaus toi mieleen tämän hetkisen ulkopoliittisen tilanteen?

Suosittelen.