Historian harrastamisen termitalkoot, osa n+1

Jututin paikallista historian ystävää, jolla on yksinkertaisesti #tyrmäävä tietomäärä #Hyvinkäänhistoriaa. Ei voi sanoa "harrastajaksi"
— Anu Lahtinen (@LahtinenAnu) February 2, 2015

@LahtinenAnu Mutku jos tekee omasta ilostaan, ei myöskään ole "ammattilainen".
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) February 2, 2015

@K_KM_K Oisko sit vaikka historiatiedon pyhä ihminen tai joku, ehdottaa edelleen tyrmääntynyt keskiajan tutkija ...
— Anu Lahtinen (@LahtinenAnu) February 2, 2015

@K_KM_K Tai sanotaan niin päin, että oma "ammattilaisuus" vaikuttaa tällaisissa tilanteissa aika lainausmerkilliseltä...
— Anu Lahtinen (@LahtinenAnu) February 2, 2015

Keskustelun jatkuessa Sampsa Heinonen kertoi @museo2015-hankkeen museoiden kokonaisarkkitehtuuriryhmän käyttävän termiä 'harrastaja-ammattilainen' englanninkielisen 'citizen scientist' käsitteen vastineena. Ottaen huomioon 'harrastajan' ja 'ammattilaisen' mitäänsanomattomuuden, en ihastunut uutuudesta.

Minusta citizen scientist, joka on usein käytössä joukkoistushankkeista puhuttaessa, viittaa siihen, että tavalliset kansalaiset voivat olla mukana (eli avustaa) "todellisen"/"oikean" tieteen tekemisessä. Vastaava vire on termissä 'citizen historian'. Kansalaishistorioitsija?

Kansalaisjournalismi on suomeen juurtunut käsitteenä (joka on wikipedian mukaan kuitenkin muuttunut vuosien varrella). Se sisältää nyt myös kansalaisten oma-aloitteisen julkaisemisen.

Olen toisinaan käyttänyt nimikettä ITE-historioitsija, mitä vastaa parissa verkkotekstissä esiintyvä 'outsider historian'. ITE-taiteen tapaan tässä on yksilöllisempi vire. Omien polkujen kulkija, joka ei ota mallia ammattilaisilta eikä kaipaa koulutusta.

Kolmas termi historian harrastajatuottajalle englannissa on 'DIY historian' eli 'tee-se-itse historioitsija'. Siinä on minusta fiilis tarkoituksesta saada valmiiksi jotain käyttökelpoista, omien kykyjen rajoissa. Tee-se-itse on harrastamista, jota voi tehdä erilaisilla intensiteeteillä ja taidolla. Harrastamisessa ei minusta ole (edelleenkään) mitään oleellisesti parempaa/ laadukkaampaa/ arvokkaampaa kuin ammattilaisuudessa.

Niin, englannissa tunnetaan myös 'hobby historian' eli historian harrastaja. Tein pikaisen haun sanomalehtikirjastoon ja löysin Suomen Julkisista Sanomista 28.2.1859 ensimmäisen maininnan historian harrastajista. Heitä kutsuttiin hyödyntämään arkistoaineistoja - sillä Suomessahan on pidemmät perinteet ei-akateemisella historiantutkimisella kuin akateemisella. Kuten ympäri maailmaa.

Huom! leikkeessä on mahdollinen termi ylierinomaisille harrastajille: uurastaja.