maanantai 12. tammikuuta 2015

Pelastettua pulpettien kulttuuriperintöä

P. Nordmann aloittaa kronikansa  Akademiska studier (Finsk Tidskrift 1/1892 s. 42-51) toteamalla, että ajan tiedemiehet näkivät paljon vaivaa muinaismuistojen suojelussa, mutta eivät huomioineet oman aikansa artefaktien pelastamista. Tuttu tarina.

Nordmann on erityisesti huolissaan Helsingin yliopiston auditorioiden pulpettien kaiverruskirjoituksista, joita "oli enemmän kuin Siperian kallioissa". Tulevaisuuden arkeologi voisi tehdä näistä huomattavia kulttuurihistoriallisia löytöjä. (Kivikirjoitukset Minussinskin ympäristöllä Keski-Siperiassa esiteltiin Kansanvalistusseuran kalenterissa 1890, josta oheinen kuva. Kansalliskirjaston digitointi)

Kirjoituksen tyylilaji on (käsittääkseni) humoristinen, mutta dokumentointi ehkäpä aito. Ja hauska havaita tämänkin tradition pitkät linjat.

Teologisen tiedekunnan käytössä olleesta salista Nordmann on kolmesta penkistä löytänyt tekstin "Yksi kieli, yksi mieli". Hän on oppiaineen hengessä valmis tulkitsemaan sen kielipoliittisen kannanoton sijaan merkityksessä "seurakunnassa hallitsi yksi sielu ja yksi henki".

Lukuisasti oli kaiverrettu etunimiä kuten Regulus, Torsten, Leni, Anni, Naëma y.m. ja näitä myös pareittain, kuten Sally& Viktor, Aina & Vilhelm. Hyvin harvoin näihin liittyy muuta tietoa, mutta eräs Edith Maria on "hauska tyttö" ja Nordmannin nimettömäksi jättämä kirkonmies on saanut kuvauksen "Ylpeä, moukka pappi". Lisäksi oli kaiverrettu kuva-aiheita.

Historiallis-filologisen salin kuva-aiheet olivat realistisia: kengät, mekot, hatut ja hansikkaat. Symboleista oli käytetty nelijakoista sydäntä, jonka jokaisessa osassa oli naisen nimi. Naisien nimiä oli kaiverrettuna Nordmannin mukaan enemmän kuin almanakassa: Jenny, Ida, Fanny, Maria; Gurli, Elsa, Meri, Sofia; Mimmi, Lydi, Helmi, Anna; Eva, Aino, Ida, Hanna. Poliittista kannanottoa edusti ainoastaan teksti "Pereat Otto v. Bismarck! Vive Boulanger!", jonka viereen toisella kädellä oli lisätty "struntigt!"

Kemian suuressa luentosalissa vahtimestari oli kulttuuriperinnöstä välittämättä puhdistanut kaikki lyijykynäjäljet, "Ilkeitä kuvia". Nordmann oli löytänyt enimmäkseen suomen- ja ruotsinkielisiä tekstejä, saksaksi vain "Ich liebe dich - aber liebst du mich?" Jäljellä olevien piirrosten aiheina olivat eläimet.

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijatkaan eivät olleet kunnioittaneet yhteistä omaisuutta. Penkkeihin oli kaiverrettu nimi Matti Haapoja ja kuvat istuvasta jäniksestä ja kulkevasta siasta. Jälleen on myös valikoima naisten etunimiä. Näistä Nordmann väittää tehneensä tilaston, jota ei kuitenkaan julkaissut mielenkiintoisessa artikkelissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti