maanantai 26. tammikuuta 2015

Papiksi valmistuminen ja työllistyminen 1800-luvulla

Hesarin yleisönosastolla on taas jankattu yliopistojen opiskelijoiden valmistumisajoista. Mieleeni tuli hakea aiheeseen historiallista perspektiiviä Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista. Ylenmääräisen käsityön välttämiseksi hyödynsin Papiksi vihittyjen luetteloita, jotka tarjosivat vihkimispäivän ja ylioppilaaksitulovuoden samalla rivillä.

Pienen pyörittelyn jälkeen vihkimäpäivä oli kutistettu vuoteensa, ylioppilaat vuosilta 1800-1852 olivat järjestyksessä ja aika opiskelujen aloituksesta vihkimykseen pilkkuna kaaviossa.
Ajallista muutosta ei keskiarvoviivan kehityksessä paljoa ole, joten histogrammi koko porukasta kertoo koko ajanjakson yleisestä tilanteesta.
Pisimmillään aikaa kului 32 vuotta Adolf Relanderilla, joka oli kyllä suorittanut pappistutkimmon jo vuonna 1829, mutta joutui odottamaan sopivaa paikkaa vuosikymmeniä. Todennäköisesti muutkin pitkät ajat liittyvät työllistymiseen eikä opintojen venymiseen.

Jotkut superyksilöt (?) ovat saaneet pappisvihkimyksen samana kalenterivuonna kuin ovat aloittaneet yliopistossa. Esimerkiksi Gustaf Warén. Pitäisi perehtyä papeille asetettuihin vaaimuksiin tarkemmin, jotta tätä voisi kommentoida. Oudolta tuntuu nykyajan opintoaikoihin tottuneelle myös se, että suurin osa on työllistynyt 1-4 vuoden opinnoilla. Nämäkään eivät välttämättä olleet täysipainoisia, sillä väliin saattoi tulla taloudellisista syistä työjaksoja esim. kotiopettajana.

Ehkä entisajan lukiot olivat parempia? Tai yliopisto? Tai vain miehistä koostunut opiskelijakunta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti