Suomenkielinen Wikipedia sanoo, että "Suukko on ympäri maailmaa eri nimillä tunnettu makeinen, jonka alkuperä juontuu juutalaiseen kremboon." Englanninkielinen artikkeli krembosta puhuu europpalaisista vaahtokarkkimakeisista, jotka olivat suosittuja Palestiinan brittiläisessä mandaatissa (1920-1948). Ne saivat siellä hepreankielisen nimen, joka viittasi pohjoisafrikkalaisiin. Tämä kulkeutui sittemmin takaisin Eurooppaan.
Englanniksi on erikseen artikkeli Chocolate-coated marshmallow treats eli "suklaalla kuorrutetut vaahtokarkkiherkut". Sen infolaatikossa alkuperämaaksi ilmoitetaan yksiselitteisesti Tanska. Varsinaisen tekstin mukaan lähtökohtana pidetään 1800-luvun alussa Tanskassa tehtyjä kermapullia - flødeboller. Artikkeli ei kerro paljoakaan alkuhistoriasta, mutta mainitsee, että Saksassa Schokoküsse on mainittu jo 1829.
Tanskaa kirjoittavat eivät ole innostuneet hehkuttamaan herkun alkuperäismaan kunniaa. Artikkeli Flødebolle on todella lyhyt. Saksankielisen Wikipedian artikkeli Schokokuss kertoo (Googlen kääntämänä) ensimmäisten suklaasuukkojen myyntipaikaksi ranskalaiset leipomot 1800-luvun alussa.
Ranskankielisessä Wikipediassa artikkelin otsikko on yllättävän englantilainen: Whippet. Siinä alkupisteenä pidetään vuotta 1901 ja paikkana Kanadaa, sillä kirjoitus kuvaa tuotetta eikä sen yleisempää konseptia. Silmäilin artikkelin loppuun ja opin, että Itävallassa herkusta käytetään nimeä Schwedenbombe eli ruotsalaispommi.
Ruotsinkielisessä Wikipediassa artikkeliin skumboll on löydetty lähde, jonka mukaan herkku keksittiin Tanskassa vuonna 1807. Hollanti on ensimmäinen Wikipedia-kieli, jossa perinteinen nimi näkyy otsikossakin: negerzoen. Historian osalta siinä on tehty kompromissi, jossa mainitaan sekä Tanska että Ranska. Tanska luojana ja Ranska modernin tuotteen ensimmäisenä tarjoajana.
Tässä vaiheessa alan kaipaamaan kipeästi digitoituja lehtiä 1800-luvun lopulta. Edes yhden kondiittorin mainos... Testailin Europeanan sanomalehtihakua ja havaitsin, että Mohrenkopf eli maurinpää esiintyi saksankielisissä teksteissä usein, mutta tuskin kertaakaan leivonnaisena. Mahdollisesti oikea maininta herkusta löytyi sanomalehdestä Algemeen Handelsblad 15.4.1893, jossa lueteltiin Amsterdamin leipomoita.
Oman Kansalliskirjastomme digitoimat pienpainatteet vahvistavat suomenkielisen Wikipedian tiedon: Neekerin suudelmat olivat turkulaisen Hellaksen valikoimissa ainakin vuosina 1929-1930 ja lisähinnastossa 1931 todetaan, että valmistus on lopettu. (PopuLAARI-blogissa on esitetty Hellaksen mainos vuodelta 1929.)
Merijal Oulussa myi sekalaisten karamellivalmisteiden joukossa neekerin pusuja vuonna 1933. Hinnastossa 1936 tuote on otsikon Rakeita alla eli kyse jostain muusta kuin edellä käsitellystä. Vastaavia haasteita on muissakin kirjallisissa lähteissä, mutta silti yllätti, että verkkolähteissä tämän herkun historia oli yhtä höttöä kuin sen oma sisältö.
P. S. Vieläköhän Brunbergin tehtaalla näyttää tältä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti