Valmistunut gradu suomalaisten museokokemuksista 100v sitten! #historia
— Kulttuurihistoria (@kulthist) December 2, 2014
@kulthist Voisimmeko saada vähän lisätietoa, kuten kuka ko. gradun on tehnyt ja voiko sen lukea verkossa? #museokokemust #historia
— Eija Mäkinen (@Eija_Makinen) December 2, 2014
@kulthist Linkkiä kehiin!
— Pia Lonardi (@_Pia_G_) December 2, 2014
Kiinnostuneita lukijoita olisi tavoitettu, jos työ olisi ollut oitis jaettavissa. Kulttuurihistorian aine on markkinoinut graduja myös referoimalla niitä blogissaan, mutta verkossa on tarjolla vain luetteloita nimikkeistä. Tutuilta kuultuna Turun yliopiston historian opiskelijoita ei suuremmin kannusteta gradujen julkaisemiseen verkossa. Samaan viittaa julkaisuarkiston säännöllinen selailuni. Lisäys 15.12.2014 9:15 1) Jessica Parland-von Essen analysoi aihetta blogikirjoituksessaan "Min" avhandling pro gradu 2) Mainostettu gradu tuli verkkoonkin
Gradu: "Suomalainen museossa. Museovierailu kokemuksena 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomalaisessa lehdistössä" http://t.co/2jrlb9A8tF
— Sohvi (@skpaa) December 15, 2014
Kyllä kulttuurihistorian opiskelijoita siihen kannustetaan, mutta valitettavan harva opiskelija haluaa julkaista gradunsa sähköisesti erinäisistä syistä.
VastaaPoista-Elina
Kiitos täydentävästä tiedosta. Onneksi kirjoitin "historian", sillä sieltä puolelta oli informanttini.
VastaaPoistaNiitä syitä olisi varmaan hyvä selvitellä. :) Olen työnikin puolesta (Avoin tiede ja tutkimus) puolesta todella kiinnostunut. Jos voisin jotenkin auttaa? Liittykö kuviin? Vai johonkin muuhun?
VastaaPoistaLuulen - ja tämä on nyt fiilis minkä olen saanut - että monet opiskelijat vain kokevat epämukavaksi ajatuksen, että heidän gradunsa on verkossa julkisesti. Vaikka gradut ovat vapaasti luettavissa myös yliopiston kirjastossa, se ei kuitenkaan ole verrattavissa verkon avoimuuteen. Graduun saattaa liittyä (ja usein liittyykin) epämiellyttäviä tunteita ja muistoja prosessista, ja itsekriittisyys omaa tekstiään kohtaan voi olla ollut niin valtavaa, että tekstiä ei koeta tarpeeksi hyväksi verkkojulkaisuun.
VastaaPoistaJulkaiseminen vaatii myös julkaisusopimukset, jotka täytyy viedä paperisena oppiaineelle, kun gradu taas lähetetään kirjastolle sähköpostilla. Omasta mielestäni systeemi on helppo ja nopea, mutta se voi myös olla yksi syy, miksi gradut eivät verkkoon asti päädy.
Itse jouduin kirjoittamaan gradun melkein kokonaan uudestaan tietokoneelle, kun painatuksen jälkeen gradutiedostoni katosivat bittiavaruuteen (onneksi esitarkastusversio löytyi sähköpostista), mutta halusin gradun myös sähköiseen julkaisuarkistoon, joten näin vaivan gradutiedoston uudelleen luomisessa. Se on merkintä CV:hen julkaisujen alle, aiheeni oli laajemminkin Sherlock Holmes -faneja kiinnostava, se mahdollistaa ystäville ja sukulaisille gradun lukemisen helposti...
En muista nähneeni Turun yliopistossa kyselyä opinnäytteiden sähköiseen julkaisuun liittyen, sitä kautta syiden kartoittaminen olisi helppoa. Itse mielelläni näkisin lisää graduja sähköisesti julkaistuina - mielenkiintoisia tutkimuksia on aina kiva lukea :)
-Elina
Kiitos, Elina! Näitä voisi tosiaan ehkä selvitellä lisää. Luulisi, että kaikille olisi kivaa ja hyödyllistä jos mahdollisimman paljon löytyisi verkosta. Myös yliopistoillehan siitä olisi hyötyä.
VastaaPoistaAmmattikorkeakoulujen puolelta on kantautunut tietoa että opinnäytteiden avoin saatavuus on nostanut ammattikorkeakoulujen tunnettuvuutta: "Ai, meillähän onkin täällä ihan lähellä korkeakoulu jossa tästä asiasta tiedetään". Eikä liene ihan mahdotonta että opinnäytteen tekijä saa yhteydenoton potentiaalisesta työpaikasta kun haettuun kompetenssiin liittyvä opinnäytetyö löytyy verkosta. Itsekin olen googlaamalla useasti päätynyt Theseus-julkaisuarkistossa oleviin julkaisuihin. Saatavuus, löydettävyys ja säilyttäminen, niihin kannattaa panostaa.
VastaaPoista