Mun muistuu mieleheni nyt tällainen sananlasku eli sanansutkaus, koska aivoni ajattelevat niitä nimityksiä, joita humala s. o. tikussa oleminen on aikojen kuluessa itselleen saanut. Tiedän kyllä hyvin ja ymmärrän, että moni kevytmielinen ja vähemmän ajatteleva kansalainen inholla heittää tämän luvun lukematta, mutta luottaen siihen, että on meidän ikisopuisessa yhteiskunnassamme toki sellaisiakin kansalaisia (vieläpä enemmistö), jotka panevat arvoa uskolliselle tutkimustyölle eli tutkistelemukselle, rohkenen esittää seuraavaa.Kuva: Velikulta 4/1903
Humalalla eli juovuksissa ololla käsitetään sitä inhimillistä olotilaa, joka seuraa alkoholipitoisten juomien suuressa määrin nauttimisesta. En tahdo lähemmin kajota siihen vaikeanpuoleisesti selitettävään seikkaan, millainen humala mistäkin juomasta lähtee eikä se aineeseeni kuulukaan, mutta sen verran kuitenkin haluaisin sanoa, että esim. oluesta saamme nukuttavan humaltumuksen. Sen verran siitä ja nyt itse asiaan.
Maalaisten keskuudessa kuulee puhuttavan päissään ja hatussaan olosta kuin myöskin sikahumalasta. Kun maalainen sanoo jonkun olevan päissään, tarkoittaa hän, että mainittu henkilö on nauttinut ilolientä tai muita väkeviä jo niin paljon, että jos hän enemmän alkoholipitoista juomaa kurkkuunsa repottaa, on hän kerrassaan sikana, s. o. hän voipi esim. paneutua nukkumaan valtamaantienojaan tai rautatienkiskolle. Hatussaan oleva henkilö on taas nauttinut taskumatistaan vaan sen verran, että poskille on kohonnut tavallisuudesta poikkeava puna ja silloin erinomaisella vitsailutuulella, s. o. hänen sielussansa "kävelevät" vitsikkäät ajatukset, jotka suun avulla kanssaihmisille ilmaistaan. Kun maalainen on "toisella kvmmenellä", on hän siinä situationissa, että tavalliset kyläntiet, vieläpä maantietkin ovat hänelle liian kapeita.
Lukumiehillä ynnä muilla herrasmiehillä on taas omat nimityksensä humalalle. Naisten kuulee usein käyttävän sanoja "olla liikutettu", joilla he useimmiten — hienosti kyllä — tahtovat tuoda esille sen inhimillisen olotilan, johon jo alussa viittasimme. Mutta voipipa olla toisenlaisiakin "liikutettuja", jotka eivät aineeseemme kuulu niin hituistakaan.
Niin. Mainitsimme lukumiesten humalanimityksistä. Millaisia ne ovat? Koetelkaamme luetella parhaan ymmärryksemme mukaan, aakkosjärjestyksessä:
Finkura, flööri, hunööri, hurtti humööri, hönö, pehmeänä olo, plenska, tikussaan olo, tuitari. — Kas tässä ne humalanimitykset, joita enin käytetään ja jotka ovat niin sanoaksemme kansainvälisiä meidän maassamme. Näitä nimityksiä käyttävät niin hyvin se osa perustuslaillisia, jotka kutsuvat heitänsä nuorsuomalaisiksi kuin myöskin suomettarelaiset ja ne, jotka ovat potkitut pois kaikista puolueista.
Toivomme edellä olevan tekstin antavan jonkunlaista selitystä niihin nimityksiin, joita meidän arvoisat alkoholipitoisten juomien käyttäjät ovat eri alkoholiolotiloissa itselleen keksineet ja muodostelleet. Uskomme myöskin tämän kirjoituksemme olevan kielitieteellisessä suhteessa asioita jonkunverran valaisevan.
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Humalatilan monet nimet 110 vuotta sitten
Uudenvuoden aaton hengessä kierrätysteksti. Vööleppi kirjoitti Velikultaan 24-25/1904 katsauksen aikansa kielen käyttöön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti