Mielenkiintoisempaa oli alkusanojen muualtakin tuttu viesti lasten “arvon” eroista säätyläisperheissä ja maalaistaloissa:
Nijn on ja pysy myös yxi Talonpoica woimasans, cosca hänellä on Lapsia oloxi; Sillä silloin on hänellä monda kättä hänen työhöns. Ja ei ole hänen lapsens hänelle rasituxex nijncuin Porwaritten ja ylömmäisimmis Sädyis olewaisten, sillä Talonpoian lasten oma työ toimitta heille waattet ja elatuxen.
Sillä aiwan suuri lasten paljous cuole pois wähydesä. Syy sihen ei ole ainoastans se, että lapset ensimmäisenä wuotena owat wähemmin elämistä käsin, mutta myös äitein huolimattomus lasten corjusa. Että nijn on laita, taitan sijttäkin päätettä, että ne ensimmäiset äitein lapset enimmäst pois cuolewat, se on, ennen cuin äitit owat oikein harjandunet lapsia ruockoman, ja ennen cuin suru lasten cuoleman ylitze on waicuttanut täydellisen halun sihen, ja ulottuwaisen warin ottamisen caikisa edes langewaisisa tapauxisa.Mutta ainakin tunnustetaan, että lasten kuolemaa surettiin, mikä on toisinaan kyseenalaistettu. Myös vuoden 1765 almanakan kansanterveydellisessä tekstissä “owat ne ihmiset onnelliset, joilla on olleet huolda pitäwäiset äitit, jotca caikisa tiloisa owat catzoneet heidän lastensa parasta.” Tästä käänteisenä esimerkkinä
Minä tiedän esimerkin, että lapsi, joca syxyllä pandijn pellon pyörtänölle, josa äiti oli eloa leickamasa, kylmästä tuulesta ja sijtä kylmästä hengestä, joca maasta ylös nouse, on terweydensä puolesta nijn tullut wahingoitetuxi, että hän coco elinaicanansa on luodencannettuna pidetty, ja ei ole mihingän ollut kelwollinen, mutta hänen wanhemillens suurexi waiwaxi ja suruxi.Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi almanakkatekstissä otettiin kantaa myös henkiseen kasvatukseen
Kyöpeli- ja männingäis-jutut tekewät lapset pimiäsä nijn pelcurixi, että tämä pelco on heille estexi coco heidän elinaicanansa. Pöpöllä ja cummittelemisilla lapsia peljättä, on myös edeswastamattomasti tehty.Piirros Jan Chalon: Vrouw met kind (1790). Rijksmuseum
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti