perjantai 3. lokakuuta 2014

Lehtileikekasan päältä

Kuva kirjasta Fun And Frolic.

Yliopisto-lehden numerossa 5/2014 oli henkilöjuttu Lena Huldénista. Huldén kehuu historiantutkijoiden lähdekritiikkiä, mutta toteaa:
"Moni historiantutkimus muistuttaa mielipidekirjoitusta: on keksitty kiinnostava ajatus ja etsitään sille tukea. Itse kaipaisin enemmän dokumenttilähtöistä tutkimusta. Ei minun väitökseni ajatus ollut todistaa Kastelholman merkitystä Tukholman puolustukselle, vaan katsoa oliko sillä sellaista."
Hesarin Merkintöjä-palstalla Esa Lilja mietti 10.8. sotahistorian ja sotahulluuden eroa:
"Historian lukemisen pitäisi lisätä ymmärrystä ensin yksilön päässä ja sitä kautta kansakuntien tasolla.
Aina ei siltä tunnu. Etenkin toinen maailmansota on pohdiskelulle liian jännittävää. Toiminta, sankaruus ja kansalliset tarinat jyräävät."
Samalla palstalla 13.8. Matti Kalliokoski miettii Suomen ja Ruotsin yhteisen historian haltuunottoa. Maailmalla lanttu on swede, vaikka naurin ja kaali risteytyivät Suomen Hämeessä. "Suomalaiset voisivat ottaa reilusti omien vaikuttajiensa piikkiin maailman edistyksellisimmän sananvapauslain vuodelta 1766."

Museoviraston hanke saattaa vuoden loppuun mennessä digitaaliseen muotoon 45000 kuvaa, 11500 esinettä ja 38000 asiakirjaa sai julkisuutta Hesarissa 18.8.

Maarit Korhonen on ollut esillä monessa mediassa koulun uudistusajatuksineen. Haastattelussa HS NYT 5.9.2014 Korhonen toteaa alakoulun kirjat liian vaikeiksi. "Ei mun oppilaat tajunneet, että Kreikka nyt ja antiikin Kreikka ovat eri asioita. He luulevat, että siellä kävellään yhä toogat päällä."

Imagea en ole ottanut aikoihin käteeni. Syyskuun numerossa oli ilmeisesti vakiokulmapalsta "Image 90 vuotta sitten", joka ilhduttavasti kuvitteli miten lehti olisi syyskuussa 1924 kertonut ensimmäisistä reittilennoista Ruotsiin.

Tekniikan&Talouden Ihana tekniikka -palstalla 5.9. esiteltiin tutkimuslaitos Fraunhofer IGD:n kulttuuriperinnön 3D-mallinnushanketta. Tarjolla on "jännittävä näkymä tuhansien vuosien taakse".

Hesarissa 27.9. otsikoitiin "Selfiet mietityttävät suomalaismuseoissa". Eiköhän suurin osa kävijöistä ota valokuvia, joissa ei ole mukana omaa pärstää? Juttu käsitteliin valokuvaamista yleisemmin ja lopussa päästiin jopa olennaisuuksiin.
"Aiemmin taidemuseo saattoi sallia valokuvaamisen "yksityiseen käyttöön". Nykyään yksityinen käyttö tarkoittaa käytännössä yksityistä joukkotiedottamista.
"Jos näyttelyvieras lataa Facebookiin teoskuvan, kuvan oikeudet ovat sen jälkeen Facebookin hallussa. Tämä on pulmallista", [Ateneumin viestintäpäällikkö] Eiramo sanoo."
Eli ongelmallista ei olekaan se, että kuva näkyy mahdollisesti määrittelemättömälle yleisölle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti