torstai 11. syyskuuta 2014

Aikatasoja matkalla Siperiaan

Siperian karoliinivankien projektini on edistyy perin hitaasti, mutta on tarjonnut paljon ajateltavaa. Vaikka Castrénin matkakertomuksia ehdin jo hyödyntääkin, silti hämäännyin kun 1700-luvun ja 1800-luvun matkakertomuksissa Moskovan ja Kasanin välissä kiinnitettiin huomiota suomalais-ugrilaisiin kansoihin.


Missä määrin Suomesta Venäjälle viedyt tajusivat olevansa "omiensa" joukossa? Moniko sattui Moskovaa lähestyessään kuulemaan Tverin karjalaiskylässä kieltä, josta saivat lähes selvää?

Ehdottomasti hätkähdyttävin yhteys karoliinien reitin varrella tuli esiin googlatessani Kama-joen maantieteellisiä nimiä. Haku tarttui Helsingin Suomalaisen Klubin ylläpitämään sivustoon Suomalaiset sotavankileirien saaristossa. Erik Halmeen kertomuksessa suomalaisia sotavankeja kuljetettiin vuosien 1941 ja 1942 aikana täsmälleen samoissa maisemissa kuin seuraamiani karoliineja 230 vuotta aiemmin.

Kokemuksissa oli varmasti yhtäläisyyksiä. Tässä kohtaa ainakin
Laivamatkalla Jelabugaan saimme evääksi leipää ja lasitölkkeihin pakattua hernesäilykettä. Meikäläisille jaon suoritti Pauri. Jako ei mielestämme sujunut tasapuolisesti ja siitä porukka moitti Pauria. Hän selitti upseereille kuuluvan enemmän, jota me taas emme käsittäneet.
Näkymä Kasanin kaupunkiin kirjasta "Russia on the Borders of Asia. Kazan, the ancient capital of the Tartar Khans: with an account of the province to which it belongs, the tribes and races which form its population" British Libraryn digitoimana, Flickr Commons

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti