keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Raamatun esihistoria - kolmas, neljäs ja viides viikko

Verkkokurssi Raamatun esihistoriasta ei joutunut yhtä pahaan jamaan kuin Tangible things, mutta vaati tällä viikolla otsikon kuvaaman ryhtiliikkeen.

Kahden viikon historiapohjustuksen jälkeen kolmannella viikolla kysyttiin vihdoin miksi ja miten Vanha testamentti kirjoitettiin. Luennoitsijan (Jacob L. Wright) teesi on, että juutalaisille luotiin tarkoituksellisesti yhtenäinen historia, kun he olivat palanneet Babyloniasta ja olivat vailla valtiota. Were defeated, mitä on vaikea kääntää suomeksi. Olivat voitettuja, hävinneitä.

Luennoitsija pyysi meitä kertomaan vastaavista hankkeista, joista suomalaiselle tietenkin tuli mieleen Kalevala.

Että Vanhan testamentin kirjat koostuvat erilaisista kertomusperinteistä on tutkijoiden kesken selvää. Luennoitsijan mainitessa J:n ja P:n tajusin kuulleeni niistä viime syksynä kuunnellessani satunnaisotannalla Yalen luentosarjaa Introduction to the Old Testament With Christine Hayes. Kuuntelin taas kertauksena ja huomasin, että siinä keskitytään uskonnolliseen sisältöön ja historiasta puhutaan vähemmän. "Esihistoria" sopii minulle paljon paremmin.

Sen neljännen viikon luennoissa argumentoitiin, että on valtion/kuninkaan edun mukaista kunnioittaa sodassa kaatuneita. Raamatusta tällainen sodan ihannointi puuttuu, mikä luennoitsijan mukaan puhuu sen puolesta, että tekstit kirjoitettiin, kun juutalaisilla ei ollut valtiota/kuningasta.

Ja mistäs Kalevalan sankarit ovatkaan erityisiä verrattuna muihin kansalliseepoksiin?

Luennoitsijan silmissä Vanhan testamentin kirjoittajat ovat nostaneet naisia voimakkaasti esiin. Hänen tulkintansa on, että pienellä kansalla oli tarvetta kohentaa päälukuaan ottamalla naiset mukaan. Ja mikäs onkaan yksi selitysmalli sille, miksi naiset saivat äänioikeuden Suomessa 1906?

Viidennen viikon luennoissa Vanha testamentti esitettiin koulutusprojektina, jolla koko kansalle jaettiin sama stoori eikä tietoa pantattu eliitille. Tästä tuli tietenkin heti mieleen Suomen kansan kansalaiskoulutus 1800-luvulla. Luennoitsija viittasi suoraan eurooppalaiseen nationalismiin samalla vuosisadalla, joten en ollut hakoteillä.

Ja Vanhan testamentin kirjoittamisella oli merkityksensä heprean kielen yhtenäistymiselle, vähän niin kuin Suomen 1800-luvun kirjallistumisella...

Kolmannen viikon haastetteluvidoissa oli muuten mielenkiintoinen pätkä kirjallisen materiaalin erilaisesta asemasta (samaan aikaan) Ateenassa ja juutalaisten keskuudessa. Kun yhteiskunta oli mobiilimpi ja hajanaisempi, kirjallinen todistus 0li merkityksellisempi kuin todistajien lausunnot.

Kuva: Center for Jewish History NYC, Flickr Commons

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti