Carlos da Cruzin (piirrokset ja käsikirjoitus) ja Janne Haikarin (teksti) kirja Kuninkaantie - matka historiasta nykyaikaan muistuttaa ulkoisesti lasten kuvakirjaa. Isokokoinen ja kapeaselkäinen. Takakannen tekstin mukaan se "sopii erityisesti kouluikäisille" eli on tarkoitettu (?) omatoimiseen lukemiseen. Tämän tavoitteen realistisuutta en osaa lasten maailmasta vieraantuneena arvioida.
Kyse on ainakin aivan erilaisesta historian esityksestä kuin esimerkiksi Terry Dearyn suosituissa Horrible Histories -kirjoissa, joita on omassa hyllyssäni. Ne kulkevat tekstin voimalla ja lineaarisesti. Kuninkaantiellä lukijan katse saa hakea tekstinpalasia ja kuvia isolta aukeamalta. Viiden sentin matkalla saatetaan siirtyä tuhat vuotta tai enemmänkin. Minä pysyin (mielestäni) mukana, mutta mitä saa irti historian opintojaan aloittamaton? Kun samalla sivulla Eckerön postitoimisto on Venäjän keisarikunnan läntisin piste ja Kastelholman linna vahvistaa Ruotsin kuningaskuntaa?
Suurin osa tekstistä on puhekuplia, joilla on todellinen tai keksitty sanoja. En päässyt kirjassa kovinkaan pitkälle, kun huomasin, että suurin osa (noin 90%) puhujista on miehiä. Koska mukana oli lukuisia geneerisiä hahmoja, olisi heistä monet voinut korvata naisilla ja tasapainottaa jakaumaa. Mutta ei ollut tullut (mies)tekijöille mieleen. Sukupuolisilmälaseilla huomioin myös esihistorian aukeamalla miesten olevan "metsästäjiä" kun taas "nainen" ja "nuori neito" lienevät sekatyöläisen synonyymejä?
Fyysisen Kuninkaantien luontainen kaksiuloitteisuus on levitetty ajan lisäksi teemoihin, joilla avataan m.m. tiedonvälityksen, suomalaisuuden, koulunkäynnin, terveyden ja rajojen historiaa aikojen alusta nykypäivään asti. Jokainen aukeama vie Kuninkaantiellä länteen päin ja teemat on istutettu niille sopivaan maantieteelliseen paikkaan. Tästä pidin. Mutta tarinaksi (kuten takatekstissä lukee) tätä ei mielestäni voi kutsua. Kylläkin esimerkki ei-narratiivisesta historiasta.
Hello Kaisa,
VastaaPoistaI am one of the author of the book and I read your review concerning the book. Unfortunately I can write well finnish so I use English, sorry for this :)
About the place of women in the book, in contrary, we have been always trying to found a better balance, if you look a bit further in the book you will see there are many women and powerfull ones. We changed many as possible to a woman. But in the history highest positions were usually taken by men for centuries. We could have make more efforts and I am sorry that you were not so happy about the balance.
Concerning the mix of centuries, we have come with a code colours when the people are speaking. It is explained in the first spread of the book. Blue for prehistory, green dark for Swedish period etc. The numbers also help to goes in a chronological way. It wasn't easy, but the book need a bit more exploration to figure out. That is why we made the book, let the time for the kids and adults to explore it, in the way they want. This is not a classical non fiction history book and We wanted to explore new ways how to learn history. We took a risk and we just hope history book for kids will goes to new ways.