Kosketeltavat asiat: 4. Patsaan varvas

Neljännessä kurssin osassa lähdetään liikkeelle Harvardin yliopistolla olevasta patsaasta, jonka kengänkärjen koskettamisella on taikauskoista merkitystä ja se on siksi aivan toisenvärinen kuin muut osat patsaasta.

Nimellisesti patsas esittää 1638 kuollutta yliopiston varhaista ja merkittävää lahjoittajaa, jonka nimen yliopisto sai/otti. Valitettavasti lahjoittajasta ei ollut käytettävissä kuvaa ja 1880-luvun kuvanveistäjä teki niin kuin parhaaksi näki. Tätä ratkaisua vierastettiin tuolloin ja kysyttiin, eikö olisi ollut parempi tehdä vertauskuvallinen esitys muistuttamaan yliopiston historiasta.

Tehtäväksi annettiin valita omasta ympäristöstä muistomerkki tai patsas ja verrata sen syntyhistoriaa ja merkitystä Harvadin patsaaseen. Olin juhannusta viettämässä Kokemäellä ja ensimmäiseksi tuli mieleen lapsuuteni ainoa patsas eli koskenraivaajien muistomerkki. Sitä olisi ollut hankala selittää englanniksi, joten vaihdoin tuoreempaan tapaukseen eli E. N. Setälän muistomerkkiin.

Opettajan tekijänoikeus -sivuston tulkinnan mukaan "Pysyvästi julkisessa tilassa olevia teoksia saa kuvata, ei kuitenkaan ansiotarkoitukseen.", joten uskallan esittää Lauri Astalan Kielioppi-teoksesta kuvan.

Muistomerkkin aktiivinen puuhaaminen alkoi vasta paikkakunnalta muuttamiseni jälkeen. Olen varmaankin lukenut paikallislehdistä etenemisestä ja tuhahdellut ajatusta kunnioittaa sitä ainoata valtakunnallisesti merkittävää henkilöä, jolla on marginaalinen yhteys Kokemäkeen.

Muistiin perustuen en siis osaisi kuin todeta, että muistomerkki on suhteellisen onnistunut ulkonäöltään. Onnekseni verkosta löytyi Tuuli Lähdesmäen väitöskirja "Kuohahdus Suomen kansan sydämestä" Henkilömonumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa, jossa Setälän muistomerkistä todetaan m.m.

Veistosta kiiteltiin julkisissa kannanotoissa selkeästä symboliikasta, mutta toisissa näkökulmissa sitä myös pidettiin liian osoittelevana ja naiivinakin. [...] Kielioppi on kiinnostava tapaus myös siksi, että monumenttihankkeen voi nähdä eräänlaisena imagostrategiana, jossa muiston kohteen ohella tehtiin näkyväksi hanketta vievää yhteisöä.

Kiitos tekstihaun sain selville, että Kokemäen Taiteilijaseuran edustaja olisi kaivannut näköispatsasta. Tästä ja parista muusta pointista sain rakennettua vaaditun vastauksen, jonka lopetin huomauttamalla, että Harvardin varpaan hinkkaus on todiste (kirjaimellisesta) kontaktista patsaaseen, kun monien muiden muistomerkkien ohi kävellään niitä huomaamatta.