Kosketeltavat asiat: 2. Katso kalaa

Tangible things -kurssin kakkososion otsikko "katso kalaa" liittyi kokemukseen 1800-luvulla. Innokas opiskelija oli tullut tutustumaan Harvardin vertailevan eläintieteen kokoelmaan ja sen johtaja Louis Agassiz istutti hänet useaksi päiväksi tuijottamaan yhtä ainutta säilöttyä kalaa. Vasta kun opiskelija oli saanut näytteestä tuotettua järkeviä kommentteja (kuten kalan symmetrisyyden) ja yleistyksiä, hän sai lisää kaloja katsottavaksi. (Tarina luettavissa verkossa.)

Eli pointtina oli, että ymmärtäkseen pitää tänäkin päivänä aloittaa tarkalla katsomisella ("close looking", onko jotain suomenkielistä termiä?) Eikä yllättäne, että osion ensimmäisenä harjoitustehtävänä oli valita joku esine ja tarkastella sitä huolella. Toisin kuin historiallisessa versiossa, saimme vinkkejä, kuten ominaisuuksien listaaminen, mittaaminen, maistaminen, haistaminen, koskeminen, kuvaaminen piirtämällä, massasta muovaamalla tai valokuvaamalla, synnyttämällä kysymyksiä, etsimällä niihin vastauksia, etsimällä esineeseen liittyviä taideteoksia, valokuvia, sananlaskuja, runoja, lainauksia...

Lopuksi piti saada kaikki tiivistettyä yhdeksi tekstinpalaksi. Eli työn määrä näkyy vain tekstin laadussa.

I was looking at a decorative object which is made of paper. I like the idea that it is made of plant based material and resembles a plant. I have had one for years, so it was not a revelation that it is relatively light, stays upright and gathers dust. Now I also know that it doesn't smell much and the leaf-like parts actually feel like dried leaves. But I do not know who made it and when? Who came up with the design and where? Who hard is it to learn to make one? How long does it take?

(Edelleen 17 päivää jälkijunassa.) Lisäkysymyksenä piti pohtia eroa esineen ja siitä otetun kuvan tarkastelun välillä. Esimerkkissäni kuvasta ei erotu kuinka lehdet värisevät kun hakkan näppäimistöä samalla pöydällä. Mahdollisesti siitä ei pysty edes varmasti sanomaan mistä materiaalista on kyse. Eli ei myöskään arviomaan painoa eikä tuoksuttomuutta.  

Nimi Louis Agassiz oli minulle tuttu kevään IHME-festivaalilta. Sen videoteoksessa esiteltiin hänen rasistisia ajatuksiaan. Nämä tuotiin esiin myös kurssimateriaalissa. Agassiz oli ottanut seitsemästä afrikkalaisperäisestä orjasta daguerreotyypit eli varhaiset valokuvat. Hän katsoi niitä varmasti huolellisesti, mutta keskittyi asioihin, jotka erosivat eurooppalaisita, eikä nähnyt yhtäläisyyksiä.