Aamupäivän aiheena oli kehräys, joka ei alkanut värttinästä, vaan villan käsittelystä. Opin, että karstat otettiin käyttöön vasta keskiajalla ja sitä ennen villaa kammattiin. Kammat vaalean villan keskellä kuvan yläreunassa.
Kampaamiseni jäi puoliväliin, mutta karstaamisesta sain otetta. Aiemmat yritykset museoissa tms. ovat tainneet kariutua turhan voiman käyttöön. Kuin lapsen hiuksia harjaisi, kuten ohjaajamme opasti. Ja yksinkertaisuudessaan kuin lasten leikkiä ja oli kuulemma aikanaan lasten työtä. Karstaukseni tuloksia tummasta villasta kuvan keskivaiheilla.
Enemmän aikaa meni siis valmistelutöihin kuin varsinaiseen kehräämiseen, jossa en ollut niin toivoton kuin olin pelännyt. Mutta kaukana sujuvasta, tietenkin. Värttinäni kuvan alareunassa. Jenni Sahramaan blogista voit tarkistaa miltä se näytti kädessäni.
Valmistelutöihin meni aikaa myös kankaankudonnassa. Vaikka sen ohjaaja toi paikalle valmiit loimet, kului lounasta edeltävä aika kapeahkon palttinaloimen niisimiseen. Tavallaan harmitti, etten ollut työssä mukana, mutta kun olen kuitenkin samaa tehnyt moderneissa kangaspuissa... Alla olevassa kuvassa nelivartisen toimikkaan niisimistä, joka ei tullut lauantaina valmiiksi.
Käsitöistä tutkittua:
- Sandra Magnusson: En naken forntid? - om textilforskningens roll i den övergripande arkeologiska diskussionen
- Talvela, Nina: Kerä vieri, keträ vieri : Naisten tekstiilityöt Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan uskomus- ja runolauluperinteessä
- Kouhia, Anna: Käsityö kulttuuristen merkitysten kantajana
- Mäkinen, Pirita: Käsityö kokemuksena. Matka käsityön somaestetiikkaan
- Uotila, Outileena: Ajan kokemisesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti