Déjà vu -retki Hämeeseen (1/2)

Lauantaina oli ohjelmana kesän ainoa Helsingin seudun kesäyliopiston arkeologiaretki. Addiktiotani näihin kuvaa sen, että vaikka otsikkona oli Kartanoita ja kuppikiviä - ja inhoan sekä kartanoita että kuppikiviä - istuin jälleen bussissa.

Ensimmäinen kohde oli Lahden Ristolan kivikautinen asuinpaikka. Nimi ei tuntunut tutulta, mutta paikan päällä pääsi heti suustani "Olenkohan ollut täällä aiemmin?" Eräs retken valmistelijoista totesi, että todennäköisesti olin, sillä Google oli tarjonnut paikan kuvaa blogistani. Kaivoskuoppa näytti edelleen samalta, joten tällä kertaa otos, jossa näkyy asuinpaikka tien toisella puolella.

Kakkoskohde oli Hollolan Myllyojan pyyntikuoppa eli sudenkuoppa. Maasto ei herättänyt muistikuvia, mutta näköjään olen nähnyt hyvin saman näköisen kuopan Hopeaharjulla.

Kolmas kohde oli Itä-Hämeen museo, joka yhdisti kuppikivet ja kartanon. Toinen pihapiirin kuppikivistä oli esimerkillisesti merkitty.

Museo oli komeassa kartanorakennuksessa.

Täällä en ollut ollut aiemmin ja olisin varmasti hyötynyt opastuksesta. Mutta en sitä kuunnellut, vaan harhailin itsekseni niin alakerran asuinhuoneissa kuin piharakennusten tiloissa. Onneksi sentään äkkäsin yläkertaan vievän oven avauksen. Siellä oli isot tilat esineiden esittelylle ja jonkinlaista esitettä olisin kaivannut vähäisten esinetekstien lisäksi.

Toisessa päässä yläkertaa esineet olivat toimintonsa mukaisina ryhminä

ja toisessa päässä aikajanana, jonka kyltitys oli tyylikkäästi maalarinteipillä, ja, joka jatkui lähes nykyaikaan asti.