Viikonloppu Tallinnassa (2/2)

Maarjamäestä jatkoin kohti kaupunkia ja pysähdyin seuraavaksi Viron arkkitehtuurimuseossa, josta unohdin ottaa kuvan. Korvikkeeksi sunnuntaina nähty suojelumerkillä varustettu talo Kadriogin suunnalta.

Museon vetolevyille koottujen tietojen joukossa oli maininta tästä koristeellisesta tyylistäkin. Opin, että monet kansallisromanttisen kauden rakennukset ovat suomalaisten arkkitehtien suunnittelemia. Viron oma kansallisylpeys on itsenäisyyden ajan funkkis. Syystä, muistellen Tallinnan länsipuolella kuolaamiani omakotitaloja.

Lepäsin hetken hotellihuoneessa ja lähdin sitten kohti Lennusadamia. Jännitystä oli ilmassa, sillä työpaikalla yksi kävi siellä melko pian avaamisen jälkeen eikä pitänyt kummoisena. Toinen oli tänä keväänä ja viihtyi seurueensa kanssa useita tunteja. Kumman leiriin liittyisin?

Ensimmäisen. Mutta Lennusadam oli kuitenkin käynnin väärti, sillä siellä oli kuin olikin esillä Maasilinnan laivan jäänteet. Törmäsin niihin Olof Ångerman -tutkimuksessa ja taisin lopputuotteeseenkin työntää melko epärelevantin maininnan laivasta, joka näki Olofin kanssa melkein samaan aikaan samat vedet.

Sunnuntaina aloitin Kadriogin taidemuseoissa. Mikkelin museossa oli mukavan pieni katsaus virolaiseen taiteeseen vuosilta 1910-1945. Haaste suomalaisille kävijöille: katsomatta teoskylttejä bongaa "suomalainen maisema". Kadriogin palatsissa oli tunnelmaan hyvin sopiva siluettinäyttely.

Ennen Kumua muistin käydä ensimmäistä kertaa Pietari suuren pirtissä. Mukavaa, että oli säilynyt, mutta historiallisia interiöörejä ei kannata kuvitella autenttisiksi. Kiitettävästi tämä kuitenkin kävi selväksi huoneiden seinien selostuksista.

Kumun jälkeen palasin vanhaan kaupunkiin ja tein pikavierailut kaupunginmuseoon, historialliseen museoon ja taideteolliseen museoon. Antoisin oli Historiallisen museon vaihtuva näyttely Narvan maantien reunalla tehdystä arkeologisesta kaivauksesta. Vaikka alue oli pitkään varsinaisen kaupungin ulkopuolella, löytöjä oli runsaasti keskiajalta alkaen.

Näyttelyn englanninkieliset tekstit sisälsivät pari erikoisuutta. Venäläistyylisen keramiikan runsaus "todisti, että iso joukko venäjää puhuvia asui täällä Suuren Pohjan sodan jälkeen". Puhuvaa keramiikkaa? Lisäksi tuohikengät joidenkin muiden löytöjen kanssa "todistivat, että venäläiset asuivat Kivisillassa 1700- ja 1800-luvuilla".  Koettu tarvetta luoda venäläistä jatkumoa Tallinnaan?

P. S. Viime vuonna lauantai Tallinnassa tuotti kolme kirjoitusta: yksi, kaksi ja kolme.