tiistai 1. huhtikuuta 2014

Omituinen pamaus Helsingissä 1906 ja muutamia muita juttuja

Lauvantai-yönä sunnuntaita vastaan heti jälleen kahdentoista sattui Helsingissä Katajanokan sillalla sulkea tapaus. Muutamat herrat, jotka olivat kotimatkalla Porthanin kadulle Katajanokalla näkivät suuren siniseksi maalatun viheriän automobiilin ajavan sillalle. Juuri kun se saapui sillalle, joutui se epäkuntoon. Kuljettaja nousi vaunusta, ryömi sen alle etsimään vikaa ja sytytti tulitikulla tulta. Samassa näkyi kirkas liekki ja kuului kumea pamaus. Hetken päästä tuntui ilmassa bentsiinin hajua. Kun kysymyksessä olevat herrat juoksivat sillalle, oli silta palasina ja jäässä sen alla suuri aukko. Paikalle saapuneet poliisit ryhtyivät tarpeellisiin toimenpiteisiin. Kun sukeltajia ei voitu saada keskellä yötä, täytyi asian tutkiminen jättää toistaiseksi. Sukeltajat alkavat työnsä tänään klo 10. Koska on luultavaa, että paikalle kokoontuu paljon väkeä, etenkin kun nyt on sunnuntai, on meitä kehotettu pyytämään yleisöä seisahtumatta kulkemaan Esplanaadia pitkin Aleksanterinkadulle kanavan vartta myöten. Koska lehtemme juuri pannaan painoon emme voi antaa asiasta lähempiä tietoja.
Tämän pätkän julkaisi 1.4.1906 Helsingin Sanomat. Turun Sanomissa todettiin 4.4., että ajan tapaan teksti oli julkaistu uudelleen muissa sanomalehdissä seuraavina päivinä. Uutisena eikä aprillipilana. Totena se oli toistettu myös pietarilaisessa lehdessä ja seuraavana lauantaina "tiedustelivat sekä ministerivaltiosihteeri että kenraalikuvernööri sähköteitse Pietarista Uudenmaanläänin kuvernööriltä, onko Helsingissä tapahtunut levottomuuksia. Sellaisia huhuja liikkui näet Pietarissa, ja tiesivät ne kertoa m. m. murhayrityksestä vapaaherra Salzaa vastaan." (Kansanlehti 11.4.1906). Pilailu voi johtaa arvaamattomiin tuloksiin.

Kyseessä ei ollut ensimmäinen muuhun mediaan päätynyt aprillijuttu. Viipurin sanomissa 8.4.1903 raportoitiin, että
Laatokassa oli viime keskiviikkona, siis huhtik. 1 p:nä, oikein aito metsästysjuttu. Vilkaasti kerrottin siinä, miten metsäkauris koirien ajamana eksyi Sortavalaan ja siellä eräässä solassa saatiin kiinni, synnyttäen samalla kolme täysiaikaista poikasta. Juhlasaatossa vietiin tämä harvinainen otus lapsineen kaupungin seurahuoneelle, johon se pentuineen arvonsa mukaisesti tiloitetttin sieltä lähetettäväksi Korkeasaaren eläintarhaan Helsingissä.

Tämä juttu, luten metsästysjutut ainakin, mahtui Helsingin sanomalehtiin, jotka sen täytenä totena kertoivat. Innostuipa Helsingfors Posten siihen määrään, että päätä pahkaa riensi Korkeasaareen katsomaan noita harvinaisia vieraita, mutta täytyi tyhjin toimin palata ja nolona kertoa maailmalle, etteivät eläimet vielä olleet saapuneet sinne. Varmaankin ovat Helsingin sanomalehtimiehet siitä alkaen pitäneet tarkkaa vahtia, milloin nuo odotetut elukat saapuvat.
Huijatuksi tulivat lehtimiesten lisäksi ainakin toisinaan tavallisetkin kansalaiset. Yhdenvertaisuus kertoi 10.4.1907, että
Kotkalaiset toverimme ovat aprillipäivää osanneet käyttää hyväkseen onnistuneella tavalla. V. k. 30 p. ilmestyneessä "Eteenpäin"-lehdessä ilmoitettiin Skandinavian maissa yleisesti tunnetun yhteiskuntaopin professorin Carl af Abaswansin pitävän esitelmän Kotkan työväeyhdistyksen talolla huhtikuun 1 p:nä. Yleisö ei hoksannut kysymyksessä olevan aprillipilan, vaan saapui huone täyteen yleisöä jotka vielä maksoivat sisäänpääsymaksun. Lopusta kertoo "Eteenpäin":

"Kun jännitys oli ylimmillään, astui entinen punasenkaartin kenraali yleisön eteen ia ilmoitti, että nyt on huhtik 1 päivä ja koko Abanswans-juttu on aprillia. Yleinen naurun rähäkkä puhkesi nyt salissa. Samalla ilmoitti Kalke, että jotka tahtovat saavat sisäänpääsymaksunsa takaisin. Kukaan ei ottanut rahojaan takaisin, mutta monet antoivat vielä lisää, kun tiesimät, että rahat tulevat uuden työväentalon rakennusrahastoon"
1900-luvun tavallista aprillausta kuvattiin vuoden 1906 sanomalehdissä kierrätettyssä tekstissä seuraavasti:
Ensimäisenä ja viimeisenä päivänä huhtikuuta on vielä tapana, pääasiallisesti juuri nuorten keskuudessa, kaikissa yhteiskuntaluokissa tehdä "aprillipilaa". Kuten tiedämme, on tapa se, että uskotellaan jollekin olematonta asiaa tai saadaan hän tekemään joku naurettava teko. Kuka koulupoika ei mielihyvällä muistaisi, miten hän sai palvelijattaren pihalle katsomaan miten kauppias oli kiivennyt omenapuuhun, tai nuoremman toverinsa ruokapuotiin kysymään sormusten hintaa — tai apteekkiin kysymään kepinvoidetta j. n. e. Kauppapuodit ja apteekit ovatkin pilapäivinä enin uskotetuille kysyjöille alttiina. Aina kun saadaan joku "aprillatuksi", huudetaan naurunriemusta "April! April!"
Kaksi aprillipäivää? Käytäntö vilahtaa Uuden Auran tekstissä 3.5.1910
Vaikka voikin välistä joutua narratuksi (esim. katsomaan lappalaisia Urheilupuistossa), ei liene monta, jotka syvemmin suuttuisivat aprillipilasta. Täytyyhän pilankin ihmiselämässä saada kerran vuodessa viettää juhlapäivää. Liikaa sen sijaan lienee suoda sille kaksi varsinaista päivää vuodessa ja vähän houkkamaiselta tuntuu, kun koetetaan tehdä huhtikuun viimeisestäkin päivästä aprillipäivä, sillä liika on aina liikaa aprillipilassakin. Tämä olkoon sanottu sen vuoksi että kuulin huhtikuun viimeisenä päivänä koetetun narrata U. A:nkin valppaita uutisneekereitä panemaan lehteen aprilliuutisia. Ehkäpä joku tahtoi maksaa ja kuitata yllämainitun, viime aprillipäivänä lehdessä olleen pilan Hagenbeckin lappalaisista, jotka olivat yht'äkkiä Urheilupuistoomme saapuneet.
Mainittu leike Uudesta Aurasta 1.4.1910 ohessa.Se, että saamelaisia vietiin ulkomaille esille, ei ole aprillipilaa. Kirjoitin aikanaan aiheesta väitöskirjauutisen Agricolaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti