Ilokseni huomasin, että olin tutkinut paljon sellaistakin, jonka olin unohtanut. Edelleen olen ylpeä 1800-luvun tuomiokirjojen selaamisesta, vaikka tiedänkin, että monet muut ovat tehneet paljon isompia urakoita.
Mutta jotain parannuskohtiakin löysin. Tilan omistusvaiheet 1500-luvulla perustuivat laadultaan kyseenalaiseen kirjallisuuteen ja nyt osaisin päivämäärien perusteella hakea KA:n registratuurakopiosta kyseiset tekstit. Ja ehkä jopa löytäisin henkilöistäkin jotain lisätietoa.
Forsbyn omistusketjussa olevaa aukko 1700-luvulla ei kirjan julkaisun jälkeenkään kerääntyneillä tiedoilla ole kaventunut. Mutta esitystä valmistellessani tuli mieleen, että voisi yrittää selvittää muiden samalla omistajalla olleiden tilojen omistuskulkua. Ehkä niistä löytyy paremmin tietoa. Ja digitoiduista tilikirjoistakin voisi tarkistaa asioita vielä kerran uudelleen.
Ennen sukuni tuloa tilalle sitä viljelivät lampuodit. En ole ollut heistä suuremmin kiinnostunut, mutta esitystä valmistellessa tuntui typerältä, kun en edes osannut sanoa oliko lampuoteja yksi vai useampi. Tämä olisi sentään rippi- tai henkikirjan tarkkuudella selvitettävissä.
Sukututkimuksellisesti kirjaan jäi aukko 1800-luvun esitädin lähtiessä kohti Ulvilaa, josta en häntä tavoittanut. Nyt tuli mieleen, että äitinsä perukirja voisi sisältää tarvittavan tiedon. Tosin perukirjoja tilailin ja käytin tutkimuksessa, eli on mahdollista, että a) esiäidin perukirjaa ei löytynyt tai b) se löytyi, kopio on arkistoissani ja tyttären kohtalosta ei ollut tietoa. Kaksi ratkaisuvaihtoehtoa: kysyn kyseisestä maakunta-arkistosta uudelleen tai alan kaivaa omia papereitani. Kallistun ensimmäiseen.
Jaa miten esitys meni? Ei mitenkään loistavasti, sillä puhuin liian nopeasti ja valmistellussa en ollut miettinyt vuosilukujen käyttöä kunnolla. Mutta yleisössä oli ihania ihmisiä. Monet heistä olivat olleet Helmi-mummoni oppilaita Kuurolan koulussa. Oli ihana kuulla, että he muistivat mummon jakaneen tiedon syntymästäni työpaikallaan. Muutakin muisteltiin ja sain nähdä mummon ekaluokkalaiselle kirjoittaman muistokirjoituksen:
Kiitos Kaisa vierailusta! Ilta oli meille "piiriläisille" antoisa: monenlaista uutta tietoa ja näkökulmaa. Minuun erityisen vaikutuksen teki innostuksesi historian tutkimukseen harrastuksena. Monet piiriläisistä ovat kommentoineet iltaa ja olleet tyytyväisiä.
VastaaPoistaSukupolvien ketjut ovat vielä täällä maalla voimissaan. Oli oikein mukavaa tutustua entisen opettajansa pojantyttäreen ;)
Kristiina