maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kevätlomalla: Turun maakunta-arkistossa

Viime keskiviikkona oli vuorossa TMA. Jotain oikeaakin asiaa sinne olisi ollut, mutta jätin muistiinpanot kotiin ja pidin hauskaa. Lämmittelin tarkistamalla, että kaikki Dahlströmin korttilaatikon otsikot olivat tuttuja. Oikeasta alakulmasta löytyi minulle outo "Brandförsäkr.contoret i Finland", jota kaivelin hetken aikaa. Ilmeisesti kamariherrani Carl Knorring oli saanut palovakuutusrahoista 600 ruplan lainan (Akti 164/1829, kansio 10). Mennyttä tutkimusta, joten eteenpäin.

Uutta ja erilaista löytyi useammankin blogitekstin verran. Tässä yhteydessä mainittakoon huutokaupat, jotka resonoivat edellisenä viikonloppuna kuuntelemaani radio-ohjelmaan. Turun ja Porin lääninhallituksen Lääninkanslian huutokauppa-asiakirjat osoittautuivat (yhden kaupan otoksen perusteella) velkojien vaateiden aiheuttamiksi pakkohuutokaupoiksi. Arkistoluettelossa mainittiin, että kaupoista on kortisto ja henkilökunnan avulla se paikallistui takahuoneeseen, jossa SSHY:n vapaaehtoiset ahkeroivat ainakin Turun kehruuhuoneen vankilistojen parissa.

Kortit oli järjestetty paikkakunnittain ja näin pääsin näppärästi käsiksi Kokemäen Järilän Keski-Pereen huutokaupan papereihin. Myynnistä en löytänyt niistä tietoa, mutta tilasta oli kuvaus ja kuittaukset kirkoissa luetuista kuulutuksista kuukautta ennen huutokauppaa 31.10.1867. Omista eduistaan huolehtinut velkoja oli Juha Matinpoika Pohjala ja velallisensa Staffan Karlsson Keski-Pere. Iso-Iivarin talonhaltijaluettelon mukaan talossa on uusi isäntä vuonna 1868.

Takahuoneeseen päädyttyäni huomasin, että siellä oli monia käyttämättömiä kortistoja. Turun yliopiston käsityöläiskortiston laatikot tuntuivat olevan tiukasti kiinni ja ainoastaan se, jossa oli Kokemäen kortit sattui olemaan auki...


Kiskoin kortteja esille ja totesin sisällön keskittyvän asuinpaikkoihin ja perhesuhteisiin. Käsityön muodosta en havainnut mainintaa. Mutta jos saan älynväläyksen miettiä Kokemäen käsityöläisiä enemmän kuin ennen, niin tiedän ettei kannata aloittaa puhtaalta pöydältä. (Jollei auki ollut laatikko sitten ollut jotain ihan muuta.)

Kaivoin esille myös isäni muistaman rekkarin perusteella Helmi-mummoni auton tiedot. Näitä korttejahan on digitoitu Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon, mutta ei ole päästy vielä näin pitkälle viimeksi tarkistaessani.

Pääosa päivästä kului tietenkin tutkijasalissa. Todisteena Ulvilan kihlakunnan voudin kotelosta Kestikievareita ja kyytilaitosta koskevat asiakirjat 1831-1884 H:4 hieno piirros Poriin suunnitellusta proomusta ilmeisesti marraskuulta 1831.

Tutkijasaliin saapui yllätyksekseni päivän lopussa  Kansallisarkisto-tuttu. Hän tuli kertomaan lukeneensa tuoreessa Genoksessa ilmestyneen Ulla Koskisen kirjoittaman arvostelun Ångerman-kirjastani. Ihmetteli tarttumistani "niin vaikeaan aiheeseen". Tjaa.

Kirjani tuntui olevan hänelle uusi asia, vaikka se ilmestyi jo vuonna 2012. Eli jään itse ihmettelemään markkinoinnin toivottomuutta. Mistä puhuen, oikeassa reunassa on listattuna myynnissä olevat kirjani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti