Ernst Jakob Valdemar Bonsdorff kävi koulua Heinolassa 1850-luvun alkupuolella ja on kirjassaan Elämäni varrelta (1933, 2p.) kuvannut niin opettajia kuin koulun ulkopuolistakin elämää.
Bonsdorffin muistelmien mukaan tuolloisella Heinolan kaupunkisaarnaajalla Johan Fredrik Svinhufvudilla
"oli suuret eläinkokoelmat, hyönteisiä ja lintuja. Kotonaan hän piti mm. kesyä puolikasvuista karhua ja kurkea. Nämä tulivat usein koulupihalle. Pojat painivat karhun kanssa kaikessa rauhassa. Kurkea sen sijaan pelkäsimme, se kun aina terävällä nokallaan tavoitteli pikkupoikien silmiä, eivätkä pojat olleet korkeampia kuin kurkikaan."Eivätkä tässä olleet kaikki kaupungin villieläimet, sillä Heinolassa
"asui yhteen aikaan eräs luutnantti Glansenstjerna, jolla oli kopissa kaksi sutta. Hänen suuri huvinsa oli heittää sutten raadeltaviksi kiinni ottamiaan koiria. Tuo julma mies lopetti elämänsä hirveällä tavalla. Hänen äitinsä asui lähellä Heinolaa. Eräänä päivänä hän saapui äitinsä kotiin, nielaisi sisäänastuessaan myrkkykapselin ja kuoli muutaman tunnin päästä hirveitä tuskia kärsittyään."Lisäksi
"Heinolan kaupungin laidassa on hiekkaharju. Kouluaikanani oli vanha Grek-niminen mies kaivanut harjuun luolan, jossa asui kesät talvet. Siellä hän oli elänyt kymmenkunta vuotta. Usein kävimme kurkistamassa hänen luolaansa. Mistä mies oli tullut, sitä en tiedä, tiedän vain, että hän puhui murteellista suomea, lieneekö ollut kotoisin Venäjän Karjalasta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti