Pääkallojen paluu

Pari vuotta sitten kauhistelin ruotsalaisten keräämiä suomalaisia pääkalloja ja kerroin päänsä menetystä pelänneestä miehestä. Sittemmin vastaantulleita pääkalloja

1) Tuoreessa Kuriositeettikabinetissa artikkelit

• Päätoimittajadialogi: arkeologin näkökulma ihmisjäännöksiin 
• Joonas Kinnunen: Eettisen raja-alueilla – vuoden 2013 Body Worlds -näyttely Heurekassa ja keskustelu ihmisruumiiden esittämisestä näyttelytarkoituksessa
• Ulla Moilanen: Ihmisjäänteiden näytteilleasettamisen eettisyydestä museoissa

2) Talouselämä poimi numeroonsa 28.2. esille prinssi Williamin idean poistaa norsunluuesineet kuninkaallisista kokoelmista. Jutussa haastateltu Kulttuurien museon intendentti Heli Lahdentausta on kommentoinut myös kokoelmiin kuuluvia ihmisjäänteitä:

"Kokoelman vainajat olivat niin sanottuja anasazi-intiaaneja, joiden kulttuuri hävisi jo 1300-luvulla. Ei siis ole mitään tahoa tai etnistä ryhmää, joka voisi vaatia jäänteitä palautettaviksi."

3) Saamelaisten kansalaispäivänä joku Ylen sosiaalinen media linkitti Arkivet-sivustolle ohjelmaan Om tvåhundra samiska skallar, jossa raportoitiin vuonna 1934 Inarin hautausmaasta kaivettujen pääkallojen uudelleenhautauksesta.

4) Hesarissa oli ollut 11.7.1993 suomalaisesta luukokoelmasta iso Jorma Korhosen kirjoittama juttu, joka tuli eteeni marraskuussa Kaisan kellarissa selaamassani Muinaistutkija 3/93:ssa. (Lehdethän löytyivät vähän myöhemmin verkosta)

Kyseessä oli tuolloin Helsingin yliopiston Anatomian laitokselle sijoitettu Suomen antropologinen kallokokoelma. Sen keräämisen oli aloittanut 1830-luvulla Carl von Haartman ja työtä jatkoi laitoksen esimiehenä 1846-71 toiminut professori Evert Julius Bonsdorff. "Professori Konrad Hällsten hankki kokoelman antropologiseen osaan parisataa kalloa Inarin ja Utsjoen rannan vanhoista kalmistoista." Näiden "saumojen salaisuuksia" selvitti Väinö Lassila vuonna 1921 valmistuneessa väitöksessään. (Eli onko yllä mainitussa Ylen ohjelmakuvauksessa väärä keräysvuosi vai toiset kallot?) 

"Kalloja kerättiin järjestelmästi myös Hämeestä, Savosta ja Karjalasta. Oulujärveen vyöryneestä Paltaniemen hautausmaasta talletettiin runsaasti aineistoa." Ruotsalainen Retzius kaiveli vuonna 1873 Pälkäneen hautausmaata ja "lahjoitti suomalaisille kollegoilleen malleiksi skandinaavisia kalloja sekä etiopialaiskallon." Kaukomailta saatiin muitakin lahjoituksia. "Kalloja kerättiin ja vaihdettin kuin postimerkkejä."

"Vankilat ja vaivaistalot lähettivät säännöllisesti vainajia opetus- ja tutkimusaineistoksi." "Suomenlinnan vankilan johtaja J. D. Danielsson lähetti kymmenien vuosien ajan vainajia tutkijain käyttöön." "Helsingin Bulevardi 5:n ja 7:n uudistalojen perustuksia kaivettaessa kokoelma karttui kovasti: Vanhankirkon hautausmaasta tuli esiin satoja yksilöimättömiä kalloja."

Jutun lopussa ihmetellään mitä näille 1950-luvulta alkaen käyttämättömille luille pitäisi tehdä. Professori Anto Leikola toteaa

"Hautaan ikivanhoja luita on turha viedä. Ei Galileo Galilein keskisormea ja Pyhän Antoniuksen kuivunutta kieltäkään haudata vaan näytetään kaikelle kansalle."

Mitähän kokoelmalle on tapahtunut vuoden 1993 jälkeen?

Kuvituksena otteet etsauksesta In a room filled with skulls of the famous, the phrenologist Gall examines Pitt the Younger and Gustavus IV, the King of Sweden, both currently plagued by Napoléon. (1806) Wellcome Library, London