Maslenitsa ja suomalaiset Pietarissa

Käynnissä olevan kirjaprojektini ansiosta olen oppinut itselleni uusia asioita Venäjän historiasta ja tavoista. (Hieman olin sentään historiaa jo aiemmin lukenut.) Ikinä en ollut aiemmin kuullut esimerkiksi heidän laskiaisviikostaan, josta August Ahlqvist kertoi 1800-luvun puolivälissä seuraavasti

Maslenitsa eli voi-viikko on pitkän paaston alus-viikko, jolloin lihan syöminen jo on kielletty, vaan jolloin voita, maitoa ja munia vielä saapi nauttia, ja vastaa siis Katoolisten karneval'ia.[...] Kuin paaston ajalla ei saa nautita muuta ruokaa kuin kasvikunnallista (sillä kalankin syöminen ei oikeastaan ole luvallista), kuin viinan ja teenkin nautinto luetaan synniksi, kuin edellensä naiminen silloin on kielletty ja nainutkin ei saa koskea vaimoansa, niin arvaa syrjäinenkin hyvin, kuinka ahnaasti jokainen "oikea-uskoinen" maslenitsana kokee kaikilla mainituilla nautinnoilla ikäskuin edeltä käsin palkita kärsimyksiänsä pitkän paaston ajalla. [...] Koko viikon pitävät kaikki itsensä niin vapaana kaiken-laisesta työstä, että kuin minä satuin alusta viikkoa pyytämään korttieri-emäntäni saunaa lämmittämään, hän vastasi siitä tällä viikolla ei tulevan mitään, sillä renkiänsä eli piikaansa ei hän muka voinut niin kovaan työhön käskeä, ja pyysi minun jättämään kylpemiseni toiseen viikkoon, "sillä nyt on maslenitsa".

Ilmeisesti siksi, että kaikki halusivat juhlia, tehtiin Pietarissa erityisjärjestelyjä kyytimiesten saamiseksi. Kirjassa Russia - As Seen and Described by Famous Writers todetaan laskiaisviikon alusta

Carnival commences on Sunday at noon and continues till the close of the succeeding Sunday. The salutation during the week is "Maslanitza," or "Sherokie Maslanitza," "Sherokie" meaning, literally "broad," indicating a full amount of pleasure, and the facial expression accompanying this salutation shows plainly that unrestrained enjoyment is the aim and object for the week. Upon the discharge of the time gun at noon, there emerge from all parts of the city tiny sleighs driven by peasants, chiefly Finns, who for the time are allowed to ply for hire by the payment of a nominal tax imposed by the police or city corporation. Most of these Finns are unable to speak Russian intelligibly, although living at no great distance from the capital. It is said that from 5,000 to 10,000 of these jehus come annually to St. Petersburg for Maslanitza, and they add materially to the gaiety of the city as they drive along the streets. These Finns are mostly patronized by the working-classes, for the simple reason that their charges are lower than the ordinary isvozchick, or cabby.

Sanomalehtihaussa löytyi Oulun Ilmoituslehdestä 19.2.1892 maininta suomalaisten toimimisesta kuskeina. Alla näkymä tuolloiseen pääkaupunkiimme (SLS. Flickr Commons).