Museoista lyijykyniin

Hunter Daviesin kirja, jolla on tolkuttoman pitkä nimi Behind the scenes at the Museum of Baked Beans. My search for Britain's Maddest Museums, osoittautui mukavaksi virtuaalimuseomatkailuksi. Davies leikitteli ajatuksella muodostaa kokoelmistaan yleisölle auki oleva museo ja kävi tutustumassa vastaaviin yksityisten henkilöiden laitoksiin.

Davies löysi hyvin erilaisia museoita, joiden perustajien tarkoitusperätkin erosivat toisistaan. Osa oli intohimoisia keräilijöitä ja osa hyvin järkiperäisiä toiminnassaan. Persoonien lisäksi Davies kiinnitti huomiota esineiden esittelyyn, mutta ei maininnut itseäni kiinnostavaa aihetta ollenkaan. Eli jäi epäselväksi oliko museoilla esineluetteloita, joihin olisivat tallentuneet keräilijöiden kertomat tarinat.

Museoiden aiheista herätti mielenkiintoani eniten lyijykynä. (Kuva yllä Nationaal Archief, Flickr Commons) Se oli niin olennainen osa kouluvuosiani, mutta historiaa ja alkuperää en ollut koskaan miettinyt. Daviesin tekstistä selvisi, että grafiitin kirjoitusmahdollisuudet oli keksitty 1500-luvulla. Verkkosurffailun perusteella (Populär historia. Tekniska museet. Tekniska museet.) nykyaikainen jauhetusta grafiitista tehty kynä keksittiin 1700-luvun lopussa.

Milloin lyijykynä tuli Pohjolaan? SAOBin esimerkeissä jo 1779 grafiitti "finnes i våra vanliga ritpennor", oli tavallisissa piirroskynissämme. Mahdollisesti grafiitilla oli alleviivaillut jo Linné vuonna 1749 ja viimeistään 1793 lyijykynällä kirjoitettiin paperinpalalle.

Jos Hugo Schulmanin kirja Striden om Finland 1808-1809 pitää kirjaimellisesti paikkansa sivulla 53, niin lyijykynä oli käytössä Suomen sodassa upseeritasolla. Mutta milloin tavallisten ihmisten käsissä? Paljonko lyijykynät maksoivat? Sanomalehtiharavointi kertoo, että kyniä myytiin, ja niiden yleisestä historiastakin (Lyijykynä 150 vuotias. Helsingin Sanomat 8.7.1911) mutta ei mitään niiden ostamisesta. Arjen historia on haastavaa.