torstai 9. tammikuuta 2014

Ajatuksia Amsterdamista (2/3)


Orjuudesta. Merimuseossa (yllä) oli osio historiallisesta orjakaupasta. Se päättyi reflektiokysymyksiin syyllisyydestä ja muistamisesta. Ruotsalaisethan ovat päässeet tähän(kin) kansainväliseen trendiin kiinni löytämällä ruotsalaisen orjalaivurin. Suomessa ei ole taidettu asiaa mainita eli lienee sitä Ruotsin historiaa, joka ei ole Suomen historiaa.

Suomestakin on toki löydettävissä aasinsilta orjakaupan esittelyyn ja tarvittaessa historialliseen syyllisyyteenkin. Pukeutuivathan esivanhempamme 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun pääosan orjatyövoimalla tuotettuun puuvillaan, joivat orjatyövoimalla tuotettua kahvia orjatyövoimalla tuotetulla sokerilla makeutettuna. Onkohan tämä jo älytty tuoreimmissa oppikirjoissa?

Valaista. Toinen merimuseon näyttely käsitteli valaita. Opin m.m. sen, että hollantilaiset olivat II maailmansodan jälkeisessä elintarvikepulassa hyödyntäneet valaanlihaa isohkossa mittakaavassa. Onkohan sitä koskaan syöty Suomessa merkittäviä määriä? Ainakin olemme käyttäneet traanista tehtyä öljyä ja erinäisiä valaanluuesineitä.

Jonot ja hinnat. Ekana aamuna olin erittäin hyvissä ajoin lähestymässä Rijksmuseumia ja hämmästyin huomatessani ekat jonottajat jo ovella. Niinpä kävin pikaisesti hakemassa aamiaista ja popsin sitä sitten jonon viidentenä ihmetellen sekä "liputon" että "lippu on" jonojen kasvamista. Lähtiessäni museolta yhden maissa "liputon"-jono oli edelleen pitkä ja parinsa saman mittainen. (Hankkimalla lipun etukäteen välttää sisällä jonotuksen tiskille.)

Mistä tuli mieleen, mettä sisäänpääsymaksu voisi olla kalliihkon 15 euron sijaan vaikkapa 20 euroa. Ajattelin sitten saman ajatuksen toiseenkin kertaan seisoessani Stedelijk-museon jonossa. Päästyäni siinä oven lähelle huomasin, että Malevich-näyttelun ajan museon sisäänpääsy maksoi 20 euroa. Heh.

Käyttöliittymät. Amsterdam-museo ja merimuseo tarjosivat älyllistä haastetta tökkimisen, skannauksen, hipaisun, vääntämisen, painamisen ja kääntämisen muodossa. Suurimmasta osasta selvisin (*), mutta olisi kyllä kiinnostavaa tietää hyödyntävätkö museot näyttelysuunnittelussa käytettävyyden/käyttöliittymien asiantuntijoita.

(*) Sain m.m. aikaiseksi otoksen itsestäni Amsterdam-museon automaatilla. Julkisesti näkyvillä Flickr-tilillään, mutta "All rights reserved", joten ei voi esittää täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti