torstai 21. marraskuuta 2013

Metkat retket aikaan silloin ennen

Tuula Karjalaisen Kuin silloin ennen. Lasten elämä Rudolf Koivun kuvittamana (2011) sisältää enemmän tekstiä kuin nimestä ja sivumäärästä (63) voisi arvata. Karjalainen on kirjoittanut varsin kattavasti erilaisista lasten elämään kuuluvista puolista. Tasapainoitellen idyllisyyden ja raadollisuuden välillä päätyen todennäköisesti lähelle jokseenkin yleispätevää realismia.

Vaikka kirjan nimi viittaa Koivuun ja hänen tuottamiaan kuvia on sivuilla paljon, ne jäävät irrallisiksi tekstistä. Esisanojen mukaan on tarkoitus, että sekä teksti, että kuvat "herättävät muistista oman suvun tapahtumia ja sattumuksia, joista on hauskaa kertoa ja keskustella". Mukava ajatus, mutta eivätköhän nykyajan isovanhemmat muistele sujuvammin 40- ja 50-luvun lapsen elämää kuin Karjalaisen kuvaamaa sotaa edeltänyttä aikaa?

Tietenkin löytyy pirteitä yli 80-vuotiaita, jotka voivat vielä jakaa 30-luvun lopun muistojaan lapsenlapsenlapselle. Tähän rakenteeseen nojaa Aura Sevónin kirjoittama Aika metka retki (2013). Siinä isomummo ja pieni lapsi elävät arkea, jonka rinnalla kerrotaan samojen teemojen menneisyyttä isomummon kokemusten kautta.

Lapsen reflektiota kuulemastaan on sisällytetty tekstiin ja kuvitettu Paula Lehdon valokuvin. Aikuisen silmin ratkaisu tuntuu toimivalta ja raikkaalta. Kokemukselliselta.
Ja silloin Elsi oivalsi, että mumman tarinoita kuunnellessaan hänkin oli matkustanut! Menneeseen aikaan ja sellaisiin paikkoihin, joita ei enää ollut olemassa. Tai olivat ne tavallaan olemassa, siinä mielessä, että mumma osasi herättää ne henkiin. Vau, olipa mahtavaa, että oma sukulainen oli aikakone!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti