tiistai 5. marraskuuta 2013

Kreivin opastamana kulissien takana(kin)


Viime lauantaina olin Aleksanterin teatterin ohjelmistoon kuuluvalla "kuvernöörin kierroksella". Näyttelijä Riku Eklundh esitti teatterin perustajaa kreivi Nikolai Adlerbergiä ja kertoi meille Helsingin teatterihistoriaa alusta alkaen. Roolihahmo hieman heikkeni kierroksen lopulla, mutta kokonaisuus oli kyllä onnistunut.

Alussa hoidettiin kätevästi venäjänkielinen mies puhumaan sujuvaa ruotsia ja suomea. Viljo Hytösen kirjan Suomen kansallisen heräämisen vuosisata mukaan Adlerberg oli valtakautensa loppuajan
suopeamielinen ruotsinkieliselle sivistyneistöllemme ja sen pyrkimyksille. Sitä vastoin suomenmielisten ja hänen välilleen ei syntynyt luottamuksellista suhdetta. 
Ja niinhän siinä sitten kävi, että joku suomenkielinen (en minä!) hermostui esitys-opastuksen ruotsinkielisestä osuudesta.

Hienointa oli päästä keisarin aition takahuoneeseen, jossa on aito sisustus teatterin perustamisen ajalta.
Keisarin porraskäytävän seinät oli marmoriootrattu, toisin kuin kakkosparvelle vievä porraskäytävä.

Tietenkin pääsimme myös näyttämölle. Teatteri tuntui sieltä niin intiimiltä, että kuvittelin omankin ääneni kuuluvan piippuhyllyn viimeiselle riville. En kokeillut.

Täysin uutta tietoa minulle oli, että teatterin rakentamiseen oli käytetty Krimin sodassa vaurioituneen Bomarsundin linnoituksen tiiliä. Kuinkahan vanhoja mahtavat olla?

P. S. Teatterin sisustan suunnittelijaksi mainittiin tuttu nimi: Jac. Ahrenberg. (Vasemmalla Carl Larssonin näkemys hänestä, Wikipedia.) Olen näköjään (vihdoin) julkaissut kaikki poimintani hänen muistelmistaan. Finaaliksi piti vielä todeta, että niissä olisi ollut pätkä Robert Olof Lagerborgista, josta on ollut täällä blogissa jo kuva miehestä -juttu.

Niin ja Anders Ramsay tekstissä vilahtaa Ebba Lavonius, joka oli mukana 2011 lehtikatsauksessa. Ramsaysta kirjoittaessaan Ahrenberg kommentoi tämän muistelmien kirjoittamista. Sekä toteaa, että Suomessa vain aateliset tietävät, minne isänisä on haudattu.

Sattumalta pitää omalta kohdaltani paikkansa, mutta äitini ja mummojeni isänisien haudat olen toki paikallistanut.

3 kommenttia:

  1. Täysin uutta tietoa minulle oli, että teatterin rakentamiseen oli käytetty Krimin sodassa vaurioituneen Bomarsundin linnoituksen tiiliä. Kuinkahan vanhoja mahtavat olla?

    "Rakennustyöt alkoivat vuonna 1830 työläisten kasarmien pystyttämisellä. Työväki koostui lähinnä rangaistusvangeista, joita oli noin 1000 miestä. Päälinnaketta rakennettiin vuosina 1832-1844. (...) Prästön tornia alettiin rakentaa 1842 ja Notvikin tornia vuonna 1844. (...) Ahvenanmaalaiset valmistivat ja myivät venäläisille tiiliä, joita tarvittiin valtavia määriä linnoituksen rakentamiseen. Vuonna 1829 eräs talonpoika myi linnoitukseen kaikkiaan 1500 tiiliskiveä. (...) Linnoituksen rauniot käytettiin rakennusmateriaaliksi. Toukokuussa 1876 pidettiin huutokauppa, jossa myytiin valmiiksi hakattuja kivenlohkareita ja noin 1 200 000
    tiiliskiveä. Tiilistä ja graniittilohkareista rakennettiin sekä yksityistaloja että julkisia rakennuksia niin Ahvenanmaalla kuin Manner-Suomessakin. Sekä Helsingin Uspenskin katedraali että Aleksanterin teatteri sisältävät osia Bomarsundin linnoituksesta."

    Bomarsund – Imperiumin etuvartio

    VastaaPoista
  2. Kiitän retorisen kysymyksen kuittaamisesta. Eivät siis mitään antiikkisia.

    VastaaPoista
  3. Eivät sen antiikkisempia kuin huonekalutkaan. :-)

    VastaaPoista