keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Lehtileikepinosta

Sanomalehtimyyjä Helsingissä 8.8.1942. SA-kuva 101479.

Hesarissa 18.9.2013 esiteltiin Helsingin yliopiston Anu Korhosen tutkimusaihe: huumorin historia. Eli markkinoitiin hänen tuoretta tietokirjaansa Kiusan henki - sukupuoli ja huumori uuden ajan alussa. Verkkosivuilla julkaistiin Korhosen valitsemat viisi härkskeintä vitsiä. (Tässä blogissa vanhat vitsit ovat yleensä 1800-luvulta.)

Samassa lehdessä Riku Korhonen varoittaa kirjoitusharjoituksesta, jossa kirjoitetaan itselleen kirje, jonka saa avata vasta vuosikymmenien kuluttua. Korhosen kokemuksen mukaan moinen "vain kasvattaa vierauden tunnetta, jota jotkut meistä muutenkin potevat". "Jopa käsiala tuntui kummalliselta ja lapselliselta. Ihmettelin, mistä sellaiset uhon ja optimismin sävyt ammentuivat."

Helsingin yliopiston suomenkielisten historianopiskelijoiden Kronikka II/2013 sisälsi nimettömän ja huolestuttavan kirjoituksen. Sen mukaan oppiaineen henkilökunta on tunnettua muistamattomuudesta. Kandintutkintoa lähestyvä kirjoittaja on kauhukseen tajunnut, että muistiongelmat ovat tarttuneet häneenkin. "Kun on koko ihmiskunta päässä, sinne jää vähän tilaa millekään muulle."

Jukka Korpelan mielipide Hesarin yleisönosastolla 19.9. ihmetytti suuresti. Siinä kritisoitiin saamen ja karjalan kielten kielipesätoimintaa. Hänen mukaansa on "eri asia paneutua aikuisiällä kuolleisiin ja pienkieliin kuin pakkosyöttää niitä lapsille". Kirjoitus sai kolme vastinetta 22.9.2013. Näistä yhdessä Sami Lakomäki pitää historioitsijalle erikoisena nähdä kielten katoaminen luonnollisena prosessina, joka tapahtuu ihmistoiminnan ulottumattomissa.

TEK-lehdessä 5/2013 esiteltiin 92-vuotias Paavo Korhonen, joka oli 27.7.1980 klo 13 aloittanut kivien keräämisen. "Tampereen kaupungin kiitelty kivimuseo on olemassa vain ja ainoastaan Korhosen lahjoituksen ansiosta."

Samassa lehdessä  esitettiin Tommi Syrjäsen teekkarihymnin alkuperästä keräämiä tietoja. "Syrjänen löisi roponsa likoon sen puolesta, että teekkarihymni syntyi Polin valmistumisen aikoihin 1902-1904. Tämä oli juuri se aika, jolloin alkuperäinen melodia oli pienimuotoinen hitti." Syrjäsen tutkimusartikkeli on linkitetty artikkeliin verkossa.

Suomi syö ja juo - hankkeen dokumentointi sai näkyvyyttä Hesarissa 22.9.2013. Jutussa Kansallismuseon "amanuenssit ovat tulleet Herttoniemeen dokumentoimaan trendikkään ruokapiirin toimia."
Åbo Akademissa väitellyt Arja Rinnekangas sai näkyvyyttä Hesarissa 24.9. Väitöskirja Das persönliche Glück auf dem unpersönlichen Markt tuskin saa kielitaidottomassa maassamme paljon lukijoita, vaikka materiaalina on "seksikkäästi" Helsingin Sanomien ja saksalaisen päivälehden kontakti-ilmoituksia koko 1900-luvulta.

Hieman erikoisesti käsiteltiin Hesarissa 25.9. autiotaloja ensisijaisesti korjausmateriaalin lähteenä. Mielestäni juttu kuvituksineen suorastaan kannusti ryöstöretkiin. Sai onneksi 28.9. vastineita mielipidesivulla.

Lokakuun Yhteishyvän kolumnissaan Timo Parvela kirosi Jakob Faggotin ajaman isojaon, jonka "seurauksena kadotettiin kyläyhteisöt, joissa ihmiset jakoivat tilaa, aikaa ja omaisuuttaan toistensa kanssa. Yhteiselon sijaan ruvettiin vahtimaan ylävirrasta valuvia kirveenlastuja." Näinkö? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti