Avoimesti saatua tietoa museoiden keskustelusta avoimuudesta

Toissapäivänä järjestettiin museoväelle avoimen datan koulutusta, jota seurasin Twitterissä. Heti aluksi Sanna Marttila esitteli avoimuden ja osallistumisen tasoja, mistä heräsi mielenkiintoinen kysymys "Onko sisältö täysin avointa, jos rajapinta vaatii rekisteröitymisen?"

Riitta Autereen kommentti Twitterissä oli "data voi olla avointa vaikka välissä kirjautuminen(käyttövaltuudet), tälle oltava (säädös)perusteet" ja Janne Heinonen kuittasi viitaten Valtion taidemuseon äskettäiseen metadata-avaukseen "Menee lievästi jo saivartelun puolelle. Kuka tahansa voi rekisteröityä ja data lisensoitu väljästi". Aioin kurkistaa nopeasti, miltä rekisteröinti näyttää, mutta Google ei vienyt oikeaan paikkaan vaivattomasti. Perstuntumalta sanoisin, että jos "kuka tahansa voi rekisteröityä" niin voi halutessaan rekisteröityä myös tiedoilla, joilla ei ole jäljitettävissä, mistä herää kysymys, miksi hyötyä moisesta ylipäänsä on? Nimimerkillä "kuluttajien täyttämiä tietoja yli kymmenen vuotta työkseen käsitellyt". (Myöhemmin Sanna Hirvosen esityksestä Maria Faarinen twiittasi "Käyttäjien ei tarvitse edes kertoa VTM:lle mitä he sen jakamalla metadatalla tekevät." Vau, tosi avointa. *sarkasmi*)

Marttilan esityksen keskusteluosuudesta (?) Kimmo Antila poimi myös pointit datan avaamisen vaikeuksista. "Ensimmäinen kommentti: ei ole välttämättä tarpeeksi teknistä osaamista, Toinen: epäselvyys lisensseistä ja tekijänoikeuksista. Kolmas: työkulttuuri ja perinteet voivat olla esteenä." Pelkoja "Menetetään kontrolli laatuun, tieto fragmentoituu, yksityisyys, tekijänoikeus, menetetään rahaa..." Kohtaa tiedon fragmentoitumisesta en ymmärrä ollenkaan, sillä datan avaaminenhan mahdollistaa yhdistämisen. Jota myöskin eräillä tahoilla pelätään...

Positiivisia puolia avoimessa datassa "Org. tunnettuus lisääntyy, julkinen tehtävä, uusia mahd. online-kokoelmille, metatietojen rikastaminen." Sanna Marttila on yrittänyt hehkuttaa avoimen datan mahdollisuuksia synnyttää uutta tietoa. Hänen jälkeensä HRI Infosharea esitellyt Hami Kekkonen on todennut "tiedon avoimuus lisää hallinnon sisäistä tehokkuutta! Paras tapa hyötyä datasta on antaa se pois." Sanna Hirvosen poiminta Kekkosen esityksestä "Paikkatieto tuo datan lähelle ihmistä. Kartat ja ilmakuvat kiehtovat. Se on helppo uskoa!"

Kimmo Antila twiittasi ""Pitää edistää myös datan hyödyntämistä, muuten siitä ei ole mitään hyötyä." Hami Kekkosen erinomainen pointti esityksen lopuksi". Sampsa Heinonen vastasi "Ajatus huomioitava myös museoissa: dig. aineistojen säilyttämisen ohella huomioitava hyödynnettävyys ja käyttö." ja Antila jatkoi "Ajattelin itse aloittaa esitykseni tästä näkökulmasta. Myös käyttäjien ja tarpeiden moninaisuus."

Tapani Sainion esityksestä Finnasta ja Europeanasta Sanna Hirvonen nosti esiin CC0-lisenssioinnin "Sitä puoltaa moni asia, mm. se ettei kenelläkään ole resursseja valvoa :)". Kimmo Antila "käyttäjien mukana oleminen tärkeää, laaja yhteistyö organisaation sisällä ja välillä tärkeää." ja "#Finnafi ei linjaa kuvien vesileimojen käyttöä, vaan organisaatiot itse päättävät asian. @TapSq´n mukaan niistä kannattaa luopua." Sampsa Heinonen tarttui vesileimoihin todeten "Toivottavasti tähän otettaisiin kantaa suosituksen muodossa." ja sai vastauksen "Museoliitto aloittamassa suosituksen tekemisen pian." Heinonen ei tyytynyt tähän vaan kysyi "Hienoa kuulla!Millä tavoin suositusta aletaan työstää? Kommenttimahdollisuus?" Satu Savia kuittasi "Työryhmätyöskentelyä. Museoliitto jatkanee tästä tiedottamista."

Sanna Hirvonen jakoi esityksensä kalvot jo etukäteen. Tapani Sainion poiminnat "Se että joku on avattu, ei vielä tarkoita että se on tiedossa ja käytössä", "Aika ja maantiede hedelmällisiä yhdistettäviä tietovarantoja taidedataan, esim. miten lama vaikuttaa taiteeseen". Kimmo Antila komppasi "Aika ja maantiede ovat hedelmällisiä hyödynnettäviä mihin tahansa museodataan, kult.hist. ja luonnontiede myös." Maria Faarinen on samoilla linjoilla kuin minäkin "Minun on kuvakeskeisenä ihmisenä vähän vaikea nähdä avoimen metadatan (kuvailutietojen) käyttökelpoisuutta irrallaan kuvistan", "Se nyt toki kertoo lähinnä minun mielikuvitukseni rajallisuudesta".

Minunkin mielikuvitukseni on rajallinen, joten ei tullut yllätyksenä, että "Tuula Hämäläinen: suoja-ajan puitteissa olevien teosten kuvia tuskin saadaan koskaan CC0 lisenssillä julki. Se on peruttamaton."

Kimmo Antila ei twiittaillut omasta esityksestään. Sanna Hirvosen mukaan hän "peräänkuuluttaa museoilta paitsi datan tarjoamista myös analyysiä.". ja "hahmottelee avoimen kulttuuritiedon käyttäjäryhmiä" mainiten minut. Tapani Sainion nosto ""Museoiden tietovarannoissa paljon hyödyntämätöntä aineistoa, joka kertoisi enemmän kohteestaan kuin esim. esineet"" ei aukea kontekstitta. Vähän niinkuin museotietokannat.

Maria Faarinen kiinnitti huomiota Antilan toteamukseen "Tekijänoikeusrajoitukset eivät koske postimerkkejä". Hän sai pikavastauksen Antilalta, että "Hei: ei ihan näin yksinkertaista! Kyllä niitä koskevat tekijänoikeudet, mutta niitä voi esittää postimerkkeinä." ja hän selvensi myöhemmin tällä linkillä, että vuosi 1990 on tärkeä rajapyykki.

Esiintymässä oli myös Museoliiton Kimmo Levä. "Museot rahoitetaan julkista rahoista, joten aineistot tulee saada julkiseksi & kaikkien saataville". Avoimen datan taloudellisina mahdollisuuksina Antilan poiminnan mukaan "Välilliset: maine, säästö joukkoistamisessa. Välitön: lisämyynti asiakkaille" ja menoerinä "Välillinen: tekijänoikeusriskit. Välitön: työn lisääntyminen, vaatii lisää kokoelmanhallinnalta". "hyvä juttu, mutta...." "Kestävää pitkällä tähtäimellä kestävää vain se, että asiakas maksaa". Jep, ennemmin tai myöhemmin pitää tästä blogistakin tehdä varmaan maksullinen. Onhan täällä lukijoita enemmän päivässä kuin useimmissa museoissa kävijöitä. Eihän sitä ilmaiseksi voi kulttuuriperintöä kehittää ja jakaa?

Maksullisuuden etujen visualisointina State Library of NewSouth Walesin Flickr Commonsissa jakama kuva Sydneyn sillan maksupisteestä. Näyttää sujuvalta liikenteeltä. Kysytäänköhän jokaiselta vielä varmuuden vuoksi matkan syy ja määränpää?