perjantai 6. syyskuuta 2013

Vammaisuudesta ennen

Eilen mainitsemani Kustaa H. J. Vilkunan kirjan loppupuoleen sisältyi hajatietoa suhtautumisesta vammaisuuteen, kuten muistelinkin Pulkkisen luentoraporttia kirjoittaessani ja aihetta viimeksi sivutessani.

"Kehitysvammaisia, aistiviallisia ja liikuntarajoitteisia" sijoitettiin 1700-luvulla hospitaaleihin, joissa "hullut" olivat enemmistönä (s. 74). Esimerkiksi Kruunupyyn hospitaaliin tuli vuonna 1727 Kalajoella syntynyt ja Kruunupyyssä pitkään asunut sokea piika Susanna Laurintytär, joka oli elänyt kauniisti ja jumalaapelkäävästi (s. 75).

Seilin hospitaaliin toimitettiin 1700-luvun puolivälissä edesmenneen vänrikki Spåran tytär Anna Elisabet, joka oli ollut syntymästään kuuro (ja siis myös ajan ajatuksin mykkä). Hänen äidillään oli elätettävänään kaksi muuta tytärtä (s. 89-90, 164). Verkon sukutaulun mukaan Anna Elisabet oli syntynyt 15.5.1732 Hans Spåren ja Dorotea Elisabet Tyrohlin tyttäreksi. Hans Spåre kuoli Tukholmassa 1754.

Kehitysvammaan Vilkuna yhdistää termit tylsäpäisyys ja nöyräpäisyys ja päätyy johtopäätökseen, että talonpoikaisyhteisö elätti nämä ihmiset "kotiseudullaan, useimmiten kotonaan ja joskus yhteisesti kirkon varoista" ja "ainoastaan hyvin harvassa tapauksessa lähetti nöyräpäisen hospitaaliin"(s. 79, 85, 86). Tällainen poikkeus oli Tuomas, joka oli vuoden 1704 paikkeilla syntynyt Kälviällä sormettomana ja varpaattomana. Hän oli 20-vuotiaana veljensä hoidossa Välikannuksessa. Veli arvioi Tuomaksen täysin tylsämieliseksi ja oman köyhyytensä ja velkaisuutensa tähden anoi pitäjältä apua. "Kättö-Tuomas" otettiin Kruunupyyn hospitaaliin toukokuussa 1724  (s. 89).

Ihmisinä pidettiin erilaisiakin, sillä kasteen saivat "joroislaiset vatsasta yhteenkasvaneet kaksoset 1708 ja Naantalissa 1675 kerjäläisnaisen Yrjö-poika, jonka oikeassa kädessä oli vain kaksi sormea ja vasen käsi muistuti käärmeen pyrstöä"(s. 156).

Liikuntarajoitteiset, kuten rammat, saattoivat olla julkisen pilkan kohteita, mutta tätä ei pidetty hyväksyttävänä käytöksenä (s. 116, 127, 159). He saattoivat pärjätä maalaiselämässä ilman tukeakin (s. 162).

BBC:n radiosarjassa mainittiin useasti fyysisesti erilaisten julkinen esittely. Tapaa esiintyi Suomessakin 1800-luvulla (s. 160-163).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti