Puuseppä vai suntio Kangasalassa?

Helmi Krohnin kirjassa Kulissien takaa. 20 suomalaisen näyttelijän lapsuus- ja nuoruusmuistoja (1924) kerrotaan näyttelijä Olga Poppiuksen äidin isästä näin

"Kangasalan kirkonsuntiona toimi viime vuosisadan keskivaiheilla Vesterling niminen mies, joka samalla harjoitti puusepän ammattia. Hän oli harvinaisen taitava alallaan, ja huonekalut, jotka lähtivät hänen verstaastaan, olivat erittäin siroja ja taiteellisia. Hän oli myös tiedonhaluinen mies, ja kun hän ei itse ollut saanut kirjasivistystä, koetti hän hankkia sitä pojilleen, jotka kävivät Kangasalla niin sanottua Ahlmanin koulua."

Verkosta löytyy asiallisen oloinen pdf: Pentti Hytönen: Kangasalan kirkko ja sen palvelijat 1400-1995. Siinä on luku suntioille, mutta se alkaa toteamuksella "Kangasalan seurakunnan asiakirjoista löytyy merkintöjä suntioista eli kirkonvartijoista 1880-luvun puolivälin jälkeen." Hmm. Tekstihaku puolestaan poimii lauseen "Ikkunat uusi ja korjasi nikkari Vesterling." Ajankohta ei käy tekstistä selville.

Ilmeisesti seurakunnassa Vesterling nähtiin ensisijaisesti puuseppänä. Hiskissä puuseppä Josef Vesterling saa neljä lasta Lovisa Färmin kanssa 1837-46. Samat nimet esiintyvät Juha Vuorelan blogitekstissä Kruununvouti Ferdinand Westerlingin syntymäpitäjästä. Kyseinen Ferninand oli yksi Josefin pojista, joka taisi siis käydä muutakin kuin "niin sanottua Ahlmanin koulua".

Siskonsa Vilhelmiina ei päässyt mihinkään kouluun vaan "joutui naimisiin kauppias G. A. Finnen kanssa, joka oli taideharrastuksistaan tunnetun lahjoittajan, tuomari Oskar Finnen poika Tampereelta."

Heidän tyttärensä Olgan ääntä vuodelta 1933 voi kuunnella YouTubessa ja hänen nuoruudenkuvansa on Teatterimuseon viime vuoden joulukalenterissa, jota en ollut aikanaan seurannut. Vasemmalle leikkasin laillisen kuvan ohjelmalehdestä vuodelta 1893.

(Olgan veli oli Jalmari Finne.)