perjantai 20. syyskuuta 2013

Pienimuotoista pikkuserkkujen metsästystä

Aikoinaan ylpeilin pikkuserkkujeni tuntemisella, mutta sitten a) tajusin kuinka paljon äidilläni oli serkkuja, joihin hän ei ollut yhteyksissä, ja b) en tunnistanut satunnaisessa tapaamisessa sitäkään pikkuserkkua, jonka kanssa olin samalla rippikoululeirillä.

Sukumuistin aukot palasivat mieleeni, kun sukuyhdistyksen FB-sivulle laittamastani linkistä "piti" mies, jonka sukunimi herätti hämärän muiston. Äidin serkku? Jonka minua nuorempia lapsia näin jossain hautajaisissa. Joskus, jossain?

Onneksi on internet. Omin kätösin kirjoittamani artikkeli saman sukuyhdistyksen sivuilla vahvisti hämärästi muistamani isoäitini veljen sukunimen muutoksen 1930-luvulla. Sukunimellä löytyi Googlen avulla sukupuu, jossa (hyi, hyi) oli elävien henkilöiden nimiä. FB:n henkilö sai näin kolme lasta (pikkuserkkujani) ja yhden lapsenlapsen.


Seurakunnan julkaisun verkkoversio listasi kasteita. Täydensi lapsenlapsen tietoja ja lisäsi kaksi lisää. Vanhempien nimet luonnollisesti myös esillä eli pikkuserkkujen puolisot saatiin nimetyksi. Ja isovanhempien nimet varmistivat, että kyse oli samasta perheestä.

Kurkistus Väestörekisterikeskuksen Nimipalveluun kertoo, että sukunimen haltijoita on hieman enemmän kuin luonnoslistassani (joka EI ole henkilötietokanta). Kolme miestä ja kaksi naista "hukassa", joten ehkäpä FB:n henkilöllä sisarus ja tälläkin jälkeläisiä, jotka pikkuserkkujani? Tai enemmän lapsenlapsia? Pitäisiköhän aloittaa sukututkimuksen harrastus?

Joo. Googlailu tuotti yhden pikkuserkun esittelytekstin itsestään, jossa mainitaan kolme lasta eli kaksi lisää listaani. Joko nämä tai toisen pikkuserkun kahden lapsukaisen etunimet ja ikäluokat löytyvät urheilukilpailun tuloslistasta. Puuttuu 2 miestä ja yksi nainen. Jälkimmäinen esiintyy verkkosivuilla, mutta ei sitoudu luontevasti hahmoteltuun perhetauluun.

Harvinaiset sukunimet ovat kivoja. Onneksi itselläni on hieman yleisempi.

Kuva: Francis Mariani, Flickr

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti