Gradun makuinen oli kirjakin, joka lähti selostamaan kirjallisuuspohjaisesti Suomen alkoholihistoriaa 1500-luvulta alkaen. Vasta tässä vaiheessa huomasin, että alaotsikossa oli myös sana paloviina. Hauskempi kirja olisi kyllä syntynyt, jos Pulkkinen olisi malttanut tehdä siitä kolmanneksen lyhyemmän keskittymällä jaloviinaan. Nyt eri osat vaikuttivat lähes erillisiltä kirjoilta.
2) Eräänlainen prologi Pulkkisen kirjalle on viime keväällä hyväksytty Jenni Lareksen gradu Jok' on joukossa ilona, ravintona rahvahassa. Alkoholijuomien taloudelliset ja sosiaaliset merkitykset ennen paloviinan yleistymistä 1500-luvun Suomessa. Siitä olisi ollut iloa pari vuotta sitten kirjoittaessani Olof Ångermanin elämästä 1500-luvun Suomessa. Kirjassani yhdistin parilla esimerkillä alkoholin käytön väkivaltaan, mainitsin olutlaadut ja esittelin simareseptejä. Enemmänkin olisi voinut sanoa.
Simareseptit mainitsee lyhyesti Lareskin ja viittaa artikkeliin, jota en itse löytänyt. Tuontialkoholista Lares on kerännyt tietoja Turun tullauslistoista. Ulkomailta tuotiin jonkin verran olutta, mutta pääasiassa viinejä ja simaa. Tullin lisäksi hallinto keräsi alkoholista aksiisia eli kun viinaverosta puhutaan voitaisiin vedota vuosisataiseen perinteeseen. Ja ruotsalaisiin.
Vielä 1500-luvulla suomalaiset eivät nimittäin olleet ruotsalaisia, minkä huomaa sivun 48 Tukholman alkoholihinnastosta. Kannu suomalaista simaa kustansi kapakassa 9 äyriä 18 penninkiä ja vastaava määrä tukholmalaista 2 äyriä 8 penniä. Kansallisylpeän harrastajahistorioitsijan ajatukset selittävät eron laadulla, mutta Lareksen teksti sivulla 19 paljastaa, että suomalaista simaa verotettiin raskaammin kuin saksalaista tai liettualaista. Kyse ei siis ollut ainoastaan varsinaisruotsalaisen tuotannon suojelusta vaan suomalaisen tuotannon edellytysten heikentämisestä samaan tapaan kuin nykyään länsimaiden ja kehitysmaiden välisillä tulleilla tehdään. Mielenkiintoista.
Mutta jotainhan pitää jättää jatkotutkimukseen ja ilmeisesti Lares on sellaista harkitsemassa. Hän kirjoittaa myös "puoliammatillista" blogia, mutta nimimerkillä, joten jätän linkittämättä tässä yhteydessä.
Hei!
VastaaPoistaEhdin nyt vihdoin kommentoida tätä kirjoitusta. Mielenkiintoista, että olet yhdistänyt minut ja Pulkkisen. Tapasimme nimittäin yhteisen tuttumme kautta noin vuosi sitten, ja lupasin toimittaa hänelle graduni sen valmistuttua. En ole tosin ihan varma, missä vaiheessa kirjoitusprosessi silloin oli, ja päädyinkö lähdeluetteloon. Täytyy varmaankin tutustua.
Aulis Ojan sima-artikkelin löytäminen oli minullakin työn ja tuskan takana. En muista, mistä alun perin löysin maininnan siitä, mutta lopulta noin puolen sivun juttu löytyi Kotiseutu-lehden vuosikerrasta 1966, sivulta 100. Kyseinen vuosikerta löytyy ainakin Tampereen pääkirjasto Metsosta, missä kopioin sen itselleni.
Suomalaisesta simasta maksettiin 2-6 mk aksiisia tynnyriltä, joten kannua kohden aksiisi on ollut korkeimmillaan äyrin. Vero ei siis kokonaan selitä suomalaisen ja ruotsalaisen hintaeroa. Kuljetuskustannukset tietysti ovat korkeammat, mutta saman juoman rahtaaminen kalliimmalla lahden takaa ei vaikuta kovin järkevältä. Olettaisin, että suurin ero on laadussa, eli juoman vahvuudessa. Voi myös olla, että 'suomalainen' viittaa enemmän juoman laatuun kuin valmistuspaikkaan, sillä myös oluita kutsuttiin paikannimillä, vaikka ne olisi valmistettu jossain muualla. Mielenkiintoista joka tapauksessa.
Olisin voinut käyttää Tukholman raadin oikeuspöytäkirjoja, ja niitä on paljon Suomen oikeusolojen tutkimuksessa käytetty, mutta 1500-luvun puolella ne ovat kovin vähäsanaisia. Linkissä mainitsemasi esimerkit ovat kaikki 1600-luvun puolelta, jolloin oikeustapausten taustat on kirjoitettu paljon tarkemmin ylös. Kun vähäsanaista materiaalia löytyy Suomenkin puolella, päätin tutustua siihen editoitujen versioiden kautta (Suomen vanhimmat tuomiokirjat -sarja, Savon tuomiokunnan tuomiokirjat 1559 ja 1561–65 sekä Ala-Satakunnan tuomiokirja 1550–52). Näitä tutkimalla pääsi suurkaupungin sykkeestä tavallisen kansan piiriin, ja löysi ainakin sen, ettei tuomiokirjoissa mainita juopumusta kuin muutaman kerran. Yksi onnekas mies vältti kuolemantuomion veljenmurhasta, kun molemmat olivat olleet niin humalassa, ettei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että veli olisi itse aiheuttanut oman kuolemansa. Mutta kuten esimerkeistäsi näkee, 1600-luvun oikeuslähteet ovat yksityiskohtaisempia, ja niitä on käyttänyt esim. Olli Matikainen väitöskirjassaan selvittäessään väkivallan syitä ja oikeutusta. 1600-luvun oikeuslähteisiin aion minäkin mennä, mutta tilanne on paloviinan takia jo erilainen (tai oletan sen olevan), joten saman ajan alkoholioloihin on perehdyttävä ensin. Tällöin aikarajaus olisi ollut liian pitkä gradua ajatellen, ja päätin jättää aiheen myöhempään käsittelyyn.
Aloitin blogin pidon nimimerkillä, koska roolipelipiireissä on totuttu käyttämään ihmisistä lempinimiä ja minulla on huonoja kokemuksia omalla nimellä kirjoittamisesta. Tosin näistä kokemuksista alkaa olla jo aikaa ja blogin luonne niin erilainen, että sitä kannattaa pitää omalla nimellään.
Kiitos kommentista. Olet oikeassa, linkin takana olleet Tänkeböcker-esimerkit olivat 1600-luvun puolelta, sillä yritin valita tapauksia, joilla voisi olla yhteyksiä suomalaiseen sukututkimukseen. En tullut ajatelleeksi, että tässäkin 1500-luku voisi olla niukempiantinen.
VastaaPoista