maanantai 5. elokuuta 2013

Nyt riitti (1/2)

Viime sunnuntaina matkustin Saloon. (Tai oikeastaan Halikkoon, jonne ei pääse Hki-Salo bussilipulla, vaikka Halikko kuuluu Saloon. Kuntayhdistelmähaastetta Matkahuollolla.) Vetonaulana oli Rituaalimuseon Nyt riitti -tapahtuman viimeinen päivä.

Jo ensimmäinen osio oli vaivan ja rahan arvoinen. Sari Mäntylä-Aspelin esitteli Rikalanmäen rautakautiset kalmistot rautaisella (heh!) ammattitaidolla. Erityisesti polttokalmisto tarjosi opastuksen kautta yllätyksen. Mäntylä-Asplund yhteistyökumppaneineen oli kalmiston luuainesta analysoimalla luonut aidosti uutta tietoa. (Tähän väliin terveiset Juhani Kostetille.)

Radiohiiliajoituksella kentän käyttöaika piteni huomattavasti verrattuna esinetypologian tulokseen. Eikä tässä suinkaan kaikki. Luiden luokittelu paljasti, että ihmisten jäänteet olivat vähemmistössä. Eli paikalla oli uhrattu eläimiä joko osana ihmishautauksia tai niistä erillään. Spekuloinnille jää tilaa.

Ruumiskalmistosta oli löytynyt vaikka mitä ja osa on vielä tutkimatta...


Järjestäjät hätistivät meidät turhan aikaisin opastukselta tarinavaellukselle, joka lähti kuitenkin 5 minuuttia myöhässä. Sitten Halikon linnavuorelle nousu kesti niin kauan, että en pystynyt heittäytymään tarinan kuunteluun vaan mietin paluuseen kuluvaa aikaa suhteessa loppusemman alkuaikaan. Arvasin kyllä ettei seminaari alkaisi ennen porukoiden paluuta mäeltä, mutta lähdin silti kesken tarinan - epäkohteliaasti.

Tulipa tuokin linnavuori kavuttua. Jollei muistini petä täydellisesti, millään arkeologiaretkellä en siellä enkä Rikalanmäellä ole käynyt. Outoa kun on näinkin lähellä. Kombo sopii mainiosti autottoman helsinkiläisen kohteeksi, bussipysäkiltä on käveltävää vain pari kilometriä. Rikalanmäellä on pieni muinaispolku ja uudehkot opastustaulut. Linnavuorella taisi olla vain yksi opastustaulu, mutta rakenteita erotti paljaalla silmälläkin. Kunhan jaksoi kavuta.

Koska arvaukseni semman alusta osui oikeaan, minulla oli hyvää aikaa tutustua tapahtuman näyttelyyn tallin (tms) ylisillä. Näytti aivan tavalliselta kansatieteellinen/kultturien museo -meiningiltä, joten rituaalimuseon olemus ei tästä selventynyt. Ehkäpä seminaarissa, jonka annista kerron huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti