"Kysymys 1: Mikä on Internet-sivujen rooli tänä päivänä?"Eli pitäisikö viestinnän tapahtua paremminkin sosiaalisessa mediassa. No, ei. Sosiaalisen median jokseenkin ahkerana käyttäjänä näen sen arkistojen osalta hyvänä kanavana markkinointiin ja tiedotukseen. Verkkosivuille suuntaan, kun haluan arkistosta oikeasti tietoa. Milloin auki, missä sijaitsee, mitä sisältää. Mitä enemmän selvitystä voin tehdä ennen paikalle menoa, sitä parempi.
Mutta koska sosiaaliseen mediaan Elkan tapainen toimija syöttää kaikkea kivaa, kotisivulta pitää löytyä kyseisten kanavien osoitteet. Ja tämänkin Elka on hoitanut asiallisesti heti etusivullaan. Tosin YouTube-kanavan linkki ei ole samassa rivissä, eikä muuallakaan? Tekstihakukaan ei tuota tuloksia.
"Kysymys 2: Millainen on 2010-luvun tutkijasali?"
Taidan olla historiani vanki, kun ei mitään eksoottista tule mieleen. Auki pitäisi olla mielellään virka-aikojenkin ulkopuolella. Langatonta verkkoa en ole hyödyntänyt, mutta voisi olla kiva. Valokuvaukseen pitää olla sopivat olosuhteet. Peruskirjallisuutta mielellään saatavilla. Asiantunteva asiakaspalvelu erittäin suositeltavaa ja plussaa tulee joustavasta ja ripeästä asiakirjojen noudosta.
"Kysymys 3: Onko sinulla hyviä esimerkkejä meiltä tai maailmalta?"Nyt meni laajaksi. Jos ajattelee esimerkiksi Tukholman kaupunginarkistoa niin hienointa on sen lukuiset kortistot, jotka laiskalle tutkijalle korvaavat alkuperäismateriaalit... Eli yleisetettynä mukavaa on hakuapuneuvot. Mielummin verkon yli käytettävät kuin paperikortistot, mutta parempi paperikortisto kuin ei mitään. Ja jos on paperikortisto, niin siitä mielellään kuvaus verkkosivuille, jotta tietää varautua hyödyntämään.
Hakuapuneuvoksi voinee laskea myös mahdollisimman yksityiskohtaiset luettelotiedot, joista on helppo tehdä hakuja. Mieleen tulee Englannin Kansallisarkisto, jonka arkistotietokannasta saattoi löytää jopa yksittäisiä nimiä.
Kyseisessä kansallisarkistossa en ole käynyt, eikä minulla ole siellä mitään tutkittavaakaan. Mutta silti olen kuunnellut tuntitolkulla siellä pidettyjä esityksiä, joilla on esitelty arkistomateriaalien käyttömahdollisuuksia erilaisilla tavoilla. Jostain syystä en moista arkistopedaa ole Suomessa tavannut. Kyseinen kansallisarkisto on myös esimerkillisesti nostanut esiin blogissaan uusia aineistoja. Jostain syystä kotimainen Arkistolaitoksemme ei ole omaa blogiaan moiseen hyödyntänyt - ainakaan kovin usein.
Kuva. Innspilling av film i Riksarkivet. Riksarkivet, Flickr
Kiitoksia, Kaisa, kommenteista! Tuohon YouTube-linkin puuttumiseen on ihan arkipäiväinen selitys. Internet-sivujemme rakenne on hyvin pitkälti kovakoodattu (eli pystymme päivittämään/muokkaamaan vain tiettyjä valikoita ja palstoja). Silloin kun nettisivut uusittiin (2010) meillä ei vielä ollut YouTube-kanavaa, joten linkki jäi siitä syystä pois.
VastaaPoistaSivuista haluttiin tehdä silloin hyvin strukturoidut ja selkeät. Heikko puoli onkin sitten juuri se, että perusrakenteen muokkaaminen on hyvin hankalaa.
Tiedonhaun apuvälineistä sen verran, että kontekstuaalisen kuvailun käyttöönotto tulee lähivuosina varmasti mullistamaan aineiston hakua niin meillä kuin muuaallakin. Perinteisestihän jos asiakasta kiinnostaa vaikkapa tukinuitto Saimaalla, niin hänen on täytynyt löytää oikea arkistonmuodostaja, arkisto, sarja, arkistoyksikkö ja niin edelleen. Kontekstuaalinen kuvailu taas mahdollistaa sen, että oikeastaan ensimmäistä kertaa itse asiasisältö nousee esille. Enää hakuja ei siis tarvitse tehdä arkistonmuodostajan tai asiakirjatyypin perusteella. (Pöytäkirjat ovat tästä varmaan paras esimerkki. Pöytäkirjoissahan käsitellään vaikka mitä asioita, mutta siitä huolimatta ne luotteloidaan vain pöytäkirjoina. Ei siis anneta kauheasti apua tutkijoille).