Aloitin alakerran Valokuvataiteen museosta, jossa olen ollut ainakin kerran aikaisemmin. Mutta näyttelyt vaihtuvat eli voisi käydä paljon useamminkin. Esillä ollut (nyt jo päättynyt) Finglish-näyttely osoittautui hienoksi katsaukseksi amerikansuomalaisten kulttuuriin ja Arjen paratiiseja oli tuoreempi katsaus Helsingin lempipaikkoihin kuin Hulluna Helsinkiin Sofiankadulla. (Finglish-näyttelystä nautti myös Ee.)
Seuraavan kerroksen Teatterimuseossa en muistaakseni ole koskaan ollut. (Kylläkin vuosia sitten museonjohtajan pitämässä kirjoittajaviikonlopussa, mikä sivuhuomautuksena todettakoon.) Heti ovelta tuli outo olo ja se jatkui läpi näyttelyn. Ei oikein tiennyt miten olla. Mihin sai koskea ja mihin ei. Mieleen tuli vastaava olo Tukholmasta ja Tallinnasta. (Lontoon teatterimuseosta muistan itselleni tehdyn ammattilaismaskin ja vieläkin pännii, kun en muistanut laukussani ollutta kamerakännykkää.)
Esitysten valokuvista ja lavastusten pienoismalleista en saanut elämyksiä. Näyttelijäkaraoke olisi tyhjässäkin museossa vaatinut toisenlaisen toimijan kuin minä. Hauskinta oli kokeilla värilavastuksen kytkimiä. Teatteri tuntuu haastavalta museoitavalta hetkellisyydessään.
Millä logiikalla myöskin ravintola- ja hotellielämän luulisi sopivan heikosti museoon. (Kuva ensiksi mainitusta yllä SLS:n Flickr-tililtä.) Mutta ylimmän kerroksen hotelli- ja ravintolamuseo oli kokonaisuus, joka toimi. Voisin nipottaa esineköyhyydestä ja valokuvavoittoisuudesta, mutta oli niin mukavaa ja informatiivista, etten kehtaa. Tosin nyt kun mietin sitä mitä jäi mieleen...
Minähän en osallistu sadan museon keruuseen, mutta todettakoon tähän vielä se, että lomalla kävin myös Espoossa. WeeGee-taloon veti Birger Kaipiaisen näyttely, joka oli niin ihana kuin toivoinkin. Emman perusnäyttely tuli kierrettyä ja sitäkin oli uusittu juuri sopivasti. Lelumuseossa kiersimme kronologiset vitriinit, joista viimeisin dokumentoi 2000-lukua, ja 70-luvun kokoelmassa oli monta tuttua elementtiä. Rautavaaran museoon kurkistimme, mutta alakerran kellomuseoon ei. Sen sijaan tein ensivierailun pihan Futuro-taloon, jota ei laskettane erilliseksi museoksi. Ja minähän en siis laske museoita. (Weegeessä kävi myös museoita laskeva Reijo Valta.)
Ei se mun laskeminen ole muuta kuin jatkuvan juonen saamista blogikirjoitteluun kesän ajaksi. Tällä menolla (35/100) jään kauaksi sadasta.
VastaaPoistaJuu, loman kohta loppuessa loppuvat myös museokäynnit - tai vähenevät. Mutta näitä muiden museokäyntejä on ainakin mukava lueskella.
VastaaPoistaEihän Teppo ämkään saanut sataa täyteen, tärkeintä on yrittäminen. :-)
VastaaPoistaOlin ajatellut tuon "100 museota" ihan retoriseksi heitoksi, mutta hienoa että Reijo ja Mari ottivat kopin, ja ehkä Kaisakin vaikkei sitä myönnä. :-)))