Vuoden 1898 Juhannus-Vekkulissa esiintyi Limnell uusissa vapaakaupungin sanantavoissa:
"Opetetaan poikaa pelaamaan", tuumi Limnelli, kun turakan sai.
Jatkoksi tapahtunutta muutama vuosi aiemmin (Turun Lehti 21.7.1894):
Tietoja Raumalta. 11.7.1894. Merihädästä pelastettu.
Kun ent. kaarttilainen ja vaskenvalaja Limnell Helsingistä oli täällä ollut parisen viikkoa työnetsinnässä eikä onnistunut saamaan mitään ammattinsa-työtä, sai hän eräältä paikkakuntalaiselta rahdata vähäisen purjeveneen, jolla sitte lähti Kaunissaaren sahasta tuomaan polttopuita.
Ensimmäinen matkansa onnistuikin hyvin, vaikka ei Limnell ollutkaan juuri purjehtimiseen tottunut, mutta sitte toisella kerralla, viime sunnuntai-aamuna, jolloin hän taasen tuli pienellä lastillaan mainitusta sahasta, sattui hän purjehtimaan matalikolle n. k. Paijukarin luona Rauman ulkosatamassa. Tässä menetti hän sitte toisen aironsa, jolloin myöskin vahva tuulenvihuri kallisti veneen, joka sitten tuli vettä täyteen. Nyt ei ollut muuta neuvoa kuin koittaa saada henkensä pelastetuksi.
L. onnistuikin pääsemään mainitulle asumattomalle saarelle, eikä aikaakaan, kun siitä ohi purjehti eräitä huvittelijoita. Heiltä pyysi sitten L. apua, vaan ne vastasivat: "ole siellä vaan" — ja täällä saikin miesparka nyt viettää myrskyssä, sateessa ja nälässä kolmatta vuorokautta, kunnes Rauman tullijahti sattui purjehtimaan lähelle ja huomaamaan onnettoman avunpyynnön tiistaina puolenpäivän aikana, jolloin mainitut tullimiehet pelastivat onnettoman vankeudestaan, antaen hänelle inhimillistä apuaan.
— Mainitut kovasydämmiset purjehtijat, jotka eivät hengenhädässä olevaa pelastaneet, sietäisivät saada asianomaisesta paikasta opetuksen, minkäkaltainen velvollisuus meillä ihmisinä on hädässä olevaa lähimmäistämme kohtaan, sillä jos ei nyt kenkään olisi sattunut häntä siellä huomaamaan, olisi hänen täytynyt sinne nälkään kuolla.
Kuva:
SLS:n Flickr-tili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti