lauantai 1. kesäkuuta 2013

Lauantain Limnell: Elsa Amanda (s. 1866)

Ennen päähenkilöä täytyy selvitellä hänen juuriaan. Aikanaan satakuntalaisen Limnell-suvun alkua selvitellessäni totesin yhden haaran yhteyden Euran Souppaalle. Rippikirjassa 1819-25 on talossa torppari Johan Johansson Limnell (s. 1786). Hän oli mennyt talosta käsin naimisiin 4.10.1814 ja löytyy renkinä, ilman sukunimeä, edellisestä rippikirjasta. Kasteessaan isän sukunimi näyttää olevan Nimnelius? Rippikirjassa Nimnel ja samoin kun "Rusth.s. Johan Nimnel" meni 26.11.1782 naimisiin neito Juliana Giersin kanssa. Rippikirjassa 1748-1758 tämä vuonna 1747 syntynyt Johan Mattsson on merkitty koululaiseksi.

Johan vanhemman isä Mats Mattsson (s. 1708) on saanut Souppaan isännyyden isäpuoleltaan (SAY). Toivo Väinölä toteaa kirjassaan Satakuntalainen Limnell-suku (1978, s. 5) "Tällä Matti Souppaalla oli jälkeläistensä joukossa joitakin koulutielle lähteneitä, jotka ottivat nimen Limnell Kalle Souppaan pojan Eerik Limnellin esimerkin mukaan olematta Limnell-sukua." 

Oma sukukäsitteeni on laajempi ja olen nyt valmis palaamaan varsinaiseen aiheeseen: Johan Johanssonin pojan Isak Limnellin (s. 1.5.1822 Eura) tyttäreen Elsa Amanda (s. 6.7.1866 Eura). Hänen muistokirjoituksensa julkaistiin Opettajain lehdessä 13.1.1911 oheisella kuvalla varustettuna.

Muistokirjoitusta lainaten:
Vanhempansa olivat käsityöläisväkeä. Jo aivan pienenä menetti hän n. s. köyhänä vuotena kuoleman kautta molemmat vanhempansa sekä joutui sen johdosta Kiukaisten kappeliin kasvatettavaksi. Käytyänsä siellä kansakoulun sekä nautittuansa lisäksi hiukan yksityisopetusta ja oltuaan vuoden kotiopettajana, pääsi hän v. 1885 oppilaaksi Kymölän seminaariin, josta sai päästötodistuksen v. 1889. Oli sitte lukuvuoden 1889—90 v. t. opettajattarena Tampereen ylemmässä kansakoulussa ja tuli sen jälkeen vakinaiseksi Maaningan pitäjän Wiannon kansakouluun. Siellä hän oli vuoteen 1893, jolloin muutti apuopettajattareksi Porin suomenkielisten kansakoulujen alkeisluokille sekä nimitettiin vakinaiseksi v. 1895. Ylempään kansakouluun siirrettiin hänet v. 1898. Kauan ei hän kuitenkaan saanut tässä virassa vaikuttaa, sillä jo vuonna 1901 oli hän pakotettu mielisairauden takia jättämään koulutyönsä, ja v. 1904, kun tauti lopullisesti huomattiin parantumattomaksi, sai hän opettajatoimestaan eron sekä elinkautisen eläkkeen, elellen sen jälkeen riutuvaa ja kovien tuskien rasittamaa elämää erinäisissä mielisairasten laitoksissa, ensin Pitkässäniemessä, sittemmin Sortavalassa ja viimeksi Porin kaupungin kunnallisessa mielisairaalassa, jossa kuolema vihdoin teki lopun pitkällisistä kärsimyksistä.

Terveytensä päivinä harrasti neiti Limnell ahkerasti kirjallisuutta, kirjotellen itsekin pieniä kertomuksia "Koitto" lehteen ynnä eräisiin muihin sanomalehtiin sekä myöskin hiukan suomennellen.

Varsinkin Porissa ollessaan otti hän innokkaasti osaa paikkakunnan suomalaisiin sivistysrientoihin, niissä toimien ja niitä avustaen, varsinkin kuvaelmia ja näytelmä- y. m. sivistäviä iltamia puuhaamalla ja avustamalla. Etenkin hän toimi paljo Porin Suomalaisessa Seurassa, jonka johtokunnan jäsenenäkin hän jonkun aikaa oli.

Opettajatoimessaan hän oli suosittu ja hoiti sitä innolla ja rakkaudella.

Virkatoverien ja lukuisain ystäväin keskuudessa pidettiin hänestä paljo miellyttävänä ja hilpeällä seuraihmisenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti