Spurtteja kotimuseoissa

Jätin helatorstain lounasseurani ennenaikaisesti, jotta ehdin kipittämään vielä kahteen museoon. Niitä varten en Hämeenlinnaan tulisi uudestaan, joten nyt tai ei koskaan.

Sibeliuksen syntymäkoti oli elämäni ensimmäinen museo, jossa lipunmyyjä kysyi "olisiko toivemusiikkia?". Jälkikäteen ajateltuna kokemus voi ehkä jollekin olla pyhäinvaellus. Minulle se oli, Sibeliuksen musiikillakin taustoitettuna, varsin tavallinen 1800-luvun porvarillinen kotimiljöö.

Pienen esitteen voimilla interiööreistä sai tarpeeksi tietoa ja Sibeliuksen elämän vaiheistakin olisi voinut lukea. Yksinkertainen ratkaisu on toisinaan paras? Mutta vanheneva. Viimeisen huoneen vitriinikuvauksissa kiinnosti eniten Sibeliuksen äidin alushame (kuka on keksinyt säästää moisen? ja laittaa esille?), mutta kyseistä vitriiniä ei näkynyt. Lipunmyyjä kertoi, että se oli poistettu ja että olin kolmas(!), joka kysyi alushameen perään kyseisenä päivänä(!). Tilausta näyttelylle suurmiesten äitien alushameista?

Sitten ravia Palanderin talolle, johon pääsee puolen tunnin välein lähtevillä kierroksilla. Olin muutaman minuutin myöhässä tasatunnista, mutta kun muita asiakkaita ei ollut, sain yksityiskierroksen. Jolla en oppinut mitään. En edes tajunnut mihin "alkuperäiseen" asuun kämppä oli valokuvien perusteella rekonstruoitu ja mistä tavarat olivat peräisin. Yritin kysyä jotain, mutta oppaani oli ensikertalainen, joka sinänsä kiitettävästi sanoi rehellisesti ettei osannut vastata. Jos joku sattuisi tietämään, miksi kattauksessa lautasliinat oli aseteltu leipäviipaleiden(?) päälle, niin laittakaa kommenttikenttään tietoa, pliis.

Palanderin talon eteisestä nappasin lehden Museo 4/2012, jonka teemana oli kotimuseot. Pääkirjoituksessa Pirjo Ala-Kapee toteaa

Kotimuseot avaavat kävijälle aina jotain uutta. Olemme kiinnostuneita tarinoista ja tunnelmista. Jokaisella esineellä ja huonekalujen sijoittelullakin saattaa olla oma tarkoituksensa ja oma tarinansa.

Niin, tarinat. Ne jäivät mielestäni Palanderin talon opastuksessa kertomatta ja kotimatkalla mietin vaihtoehtoja. Ensimmäiseksi tuli mieleen rooliopastus, kun työntekijät olivatkin jo valmiiksi periodivaatteissa. Kaupunkityttö olisi voinut esitellä taloa maalaisille tai uudelle piialle.

Mistä tuli mieleen Lower East Side Tenement Museumin teemakierrokset. Voisiko ajan elämästä nostaa jotain selvemmin esiin? Näyttää esim. valokopion Palanderin sanomalehtitekstistä ja jatkaa siitä eteenpäin. Oppaani oli melkein tällä linjalla osoittaessaan seinän taulua, joka liittyi Helmikuun manifestiin ja suureen adressiin, jota Palander oli viemässä. Minulle maininnat olivat merkityksellisiä, mutta eivät ehkä kaikille?

P.S. Aikaisemmin olen Hämeenlinnassa käynyt Vankilamuseossa ja historiallisessa museossa.
P.S. 2 Marko Leppänen tutustui äskettäin Hämeenlinnan urheilumenneisyyteen.