Nyt aikuisena lukien ja tuoreen Suomen romanien historian tuottamia juttuja vielä muistaen von Schoultzin kuvaus vaikuttaa realistiselta. Päähenkilö on tietenkin ylenmääräisen erinomainen, mutta sehän kuuluu nuortenkirjojen henkeen.
Von Schoultz kuvaa romanien köyhyyttä ja elinoloja. Juoni on rakennettu niin, että päästään esittelemään kulttuuria Suomen laajuisestikin sekä vertailemaan tilannetta naapurimaassa. Faktojen ujutus tarinaan on tuttua historiallisista romaaneista ja on tässä onnistunut verrattain hyvin. Pistipähän vaan silmiin, kun kerran alkoi kiinnittää huomiota.
Ja laittoi ajattelemaan kuinka paljon helpommin ja mieluisammin romaani tuli luettua kuin vastaava sisältö popularisessa faktakirjassa, jossa lähtisin kaipaamaan helpommin tiedon lähteitä. Eikä mukana olisi ihmisiä, joiden kohtaloihin eläytyä.
Anitan kanssa nappasin kirjapinosta Kaija Pakkasen Vimperin pihan Ilonan ja kuvittelin saavani blogitekstiin yhteisaiheen erilaisuuden käsittelystä. Mutta Ilonan lukemiseni toppasi siihen kun lapset lähtivät musiikkiesityksellä keräämään rahaa pukeutuneena mustalaisiksi. Ei huvittanut Anitan jälkeen.
P. S. Pakkasenkin kirja oli ilmestynyt 1959 ja kappaleeni painettu 1974. Mikä ihmeen kierrätysinto silloin on ollut kustantamoissa? Minulle selvisi nimittäin äskettäin, että myös vuonna 1978 painettu Elina Aron Ystävämme Karoliina oli alunperin ilmestynyt 1950-luvulla!
P. S. Kuva ote SA-kuvasta (37602) vuodelta 1941.
P. S. 3 Päivi Heikkilä-Halttunen vinkkaa
Kun historiantutkijat joskus tulevaisuudessa haluavat saada kokonaiskuvaa suomalaisen lapsen arjesta, heidän olisi syytä paneutua Kallioniemen lastenromaaneihin: niin nopeasti ja tarkasti ne välittävät kuvaa nykylasten elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti