Koulussa
Opettaja: Kalle, no mikä siinä on, kun et sinä osaa lainkaan vähennyslaskua? Koetan toista keinoa. Kalle, paljonko isäsi maksaa vuokraa kuussa?
Kalle: Kaksikymmentäviisi markkaa.
Opettaja: Jos isäsi maksaa isännälle viime kuun vuokran ja antaa viidenkymmenen markan paperirahan, paljonko hän saa takaisin rahaa?
Kalle: Ei penniäkään.
Opettaja: Mitä järkeä!
Kalle: Isä ei ole maksanut vielä edellisenkään kuun vuokraa.
Raitiotievaunussa.
Konduktööri (matkustajalle): Miksi syljeskelette penkille, eihän siinä sitten voi istua?
Matkustaja: No, tuossa seinällähän on kielto sylkemästä lattialle, ja ikkunat ovat kiinni, eikä täällä ole sylkilaatikoita. Mihin muualle olisin voinut sylkeä, kuin istuimelle?
Tutkinnossa.
Professori: "Voisiko herra mainita jonkun esimerkin petkutuksesta"?
Ylioppilas: "Petkutukseksi voitaisiin sanoa esimerkiksi sitä, jos professori reputtaisi minua tutkinnossa".
Professori: "Oho, sepä on vallan erikoista! Perustakaahan väitettänne".
Ylioppilas: "Sehän on selvä. Rikoslain mukaan on jokainen, joka käyttää hyväkseen toisen tietämättömyyttä, saattaakseen hänelle vahinkoa, syypää petkutukseen".
Sana sanasta.
"Sinä olet aina ollut oikea vikojen löytäjä", mutisi vaimo.
"Niin", vastasi mies nöyrästi, "minä löysin sinutkin".
Suomalaista humoria.
Ojalan emännällä ei milloinkaan ollut tapana pestä pataa, vaan keitti samassa padassa perunat, puurot, vellit, ja sopat, niin että padan laitaan viimein muodostui paksukyrsäinen reuna.
Tulee sitten erään kerran taloon matkustavaisia, jotka emännältä pyytävät pataa lainaksi, keittääkseen sillä perunoita.
- Ottaa siitä uuninpankolta, sanoo emäntä.
Eräs vieraista ottaa padan ja vähän aikaa sitä katseltuaan, ammentaa siihen muuripadasta lämmintä vettä, nostaa padan lattialle ja sieppaa suuren halon nurkasta, jolla alkaa työntää padan kyrsäisiä reunoja puhtaaksi.
Emäntä, joka koko ajan on karsaasti katsellut vieraan puuhia, syöntyy vihdoin ja ärjäsee tälle:
- Ei sitä pataa pestä tartte, velliä minä sillä vaan viimeksi keitin, kyllä siinä perunoita saattaa kiehasta.
- Enhän minä sitä pestä aiokkaan, työnnän vaan tohon paksumpaan kyrsään vähän läpeä, jotta ma saan perunat siitä sisään, vastaa vieras tyyneesti.
Samassa talossa syötiin erään kerran velliä, ja kaikki ihmettelivät, mitenkä velli oli niin kirpeän suolaista, että se olisi kelvannut vaikka perunan kastikkeeksi. Puolen kahmalollista minä siihen vaan suolaa panin, selittää emäntä; no enhän minäkään enempää pannut, sanoo tytär; roppasihan minäkin siihen muutamia hyppysellisiä, sanoo talon piika; saman verran minäkin siijhen puotin ihmettelee isäntä; no kahmalollisen minäkin sinne ajoin, kun luulin talossa olevan sellaisen tavan, selittää totisena suutari, joka tätä suolaamista oli syrjästä katsellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti