Elkassa, vihdoin

Viikko sitten maanantaina otin reteästi lomapäivän ja matkustin viettämään sen Mikkeliin talohistoriikin edistämiseksi. Reippaan pakkaskävelyn jälkeen ehdin Elkan eli Elinkeinoelämän keskusarkiston ovelle jokseenkin kahdeksaksi ja ennen kuin ehdin tilauslomaketta täyttää oli edessäni materiaalia. Materiaalia kahden arkistokansion verran eikä pieniä nippuja, joita olin painajaisskenaariossa kuvitellut.

Enkä joutunut pettymään laatikkojen sisällönkään suhteen. Paljon asiakirjoja, joista voi kopsata tietoa ja tekstiä täyttämään tyhjiä sivuja. Sain tarkennettua talon rakennusaikaa ja halutessani olisin voinut pidentää kirjaa listaamalla työmaalla töitä tehneiden nimet ja työtunnit. Vuokrankantokirja ei alkanut aivan alusta, mutta kotiin päästyäni auttoi aiemmin henkikirjoista kerättyjen tietojen paikoilleen asettamista.

Olin tehnyt tilauksen sen perusteella, että arkistoyksikköjen kuvauksessa oli sana Ehrensvärdintie. Hieman hämäännyin, kun heti alussa törmäsin papereihin, jotka eivät liittyneet tutkimuskohteeseeni Ehrensvärdintie 27-29. Mutta kyllähän saman tien 4-6 sopi saman otsikon alle ja piti keskittymisen yllä kun piti tarkistaa joka paperista kummasta kiinteistöstä oli kyse. Ja kun opin osoitteita katsomaan huomasin, että mukana oli muidenkin talojen papereita.

Amatööripohjalta arkiston järjestys tuntui hieman oudolta, mutta vastannee koulutettujen arkistoihmisten kriteerejä. Toivottavasti mahdolliset muut talohistoriikkien tekijät älyävät käydä läpi muutkin kansiot kuin kiinteistön mukaan nimetyt. Itselläni loppui jaksaminen kesken ja jotain jossain määrin oleellista jäi varmasti löytämättä.

Viimeiseksi kurkistin Ahlgrenin Sopimuksiin (132) ja Vuokrasopimuksiin (131), joissa oli ainakin yksi torpparisopimus vuodelta 1903 ja kahden lehmän vuokrasopimus vuodelta 1894. Että sellaistakin on Elkassa.

P.S. Elkan automaattisessa spostivastauksessa on edelleen (tosin nykyään virkamiestekstin jälkeen) tämä ihanuus:

Voe tokkiisa, uteluis pelmaht sähköletkuij pitki tähä meijä raahan tyyssijjaan häirihtemmään meijä lokosta olloo. Haaska tiäl mehän siimeksess ol kurmistella iha ku oes voesssa paesteteltu, taesit ketale hötkyilylläs ny raahan roehun puhuksii puhaltoo! Noh! Myö ny kuitennii yritettää piästä siun ropleemastas erroon mahollisimman vikkelään, nii ett maltaes olla näpyttelemäti niitä tatavatkaimen näpyhtimiä ja olla lähettelemäti nuita maililoitas. Myö kahotaan kuka oes enite jouten. Kyll hää sit häerihee vuorostaan sinunnii rauhoo…..ku aeka koettoo ja kuha myö eistyttään. Maltaha ny jonnii aekoo.

 Liekö tuosta rauhallisuudesta sitten johtunut pitkäaikainen aikomiseni?