Uusi vuosi ja uusi huisin mielenkiintoinen ja hupaisa sarja, joka ensimmäistä kertaa blogin historiassa liittyy käynnissä olevaan (muuhun) projektiin. Anna Elisabet Sarén syntyi vuonna 1730 [huomautus 7.1.2013: ei kannattaisi luottaa ulkomuistiin. AES:n syntymävuosi on johdonmukaisesti rippikirjoissa 1733] ja Arkistolaitos on digitoinut läänintilien verifikaatteja. Joten on täysin luonnollista käydä ne kaikki läpi AES:n elinvuosien ja kotipitäjän osalta. Tai ainakin se on helpompaa kuin tuomiokirjojen lukeminen.
Vuodelta 1731 verifikaatti, jossa Ala-Satakunta on mukana, on 7492. Sen verran ehdin jo muitakin verifikaatteja selailla, että voin väittää alussa olevan useimmiten "loppuote". Ensimmäisellä tilakohtaisella sivulla on elinaikaisia läänityksiä. Eivät suinkaan - kuten hätäisesti ajattelin - kyseiselle isännälle vaan oikeaan reunaan kirjatulle ansioituneelle. Seuraavasta aukeamasta alkaa autioiden eli veroamaksattomien tilojen listaus. Oikeassa reunassa on nyt meriselitys tilanteelle. Kokemäen kohdalla muutaman tilan kohdalla lukee mielestäni, että isäntä on juuri ottanut tilan viljelykseensä.
Veronkannollisesti erityisten tilojen listaus jatkuu. Säterikartanoiden kohdalta noteeraan Kokemäenkartanon haltijaksi kreivi de la Gardien lesken Juliana Hornin. (Muistaakseni hallintaketjussa oli joku aukko.) Seuraavalla aukeamalla on lohenkalastukseen liittyvä talonpoikien luettelo. Ei harmaintakaan aavistusta merkityksestä eli onneksi ei ole tuttuja mukana. Papillisten vapauksien listasta löytyisivät kappalaisten talot, ellei niitä jo tuntisi. Ratsutilojen luettelo on edellisiä pidempi... tai on oikeastaan niin pitkä, että on jotain muuta sotilaallista?
Jossain ehkä oli AES:n luutnantti-isän nimi, mutta seuraava pysäys Turun Akatemian tilat (?) ohittaen kruununtilojen (?) kokonaisverolistaus. Sitten tulee kymmenysten ja tuomarinkappojen listaus. Forsbyn ja Kokemäen kartanon de la Gardien edellä sama titteli, vai ei? Kiettareesta löytyy yllättäviä nimiä. Purrin virkatalosta, joka oli AES:n isällä, on maksuja suorittanut lampuoti? Hannulasta ei kukaan, sillä isäntä taisi vielä olla armeijan riveissä. Mutta mikä on Euran kuuluisan Clara Lietzenin yhteys saarelle?!
Myllytullia on Kokemäellä maksettu neljästä paikasta: Pirilä, Pirkkala , Hauvola, Havinki. Kaikki nykyisen Harjavallan puolella. Sitten kirkkoherrojen ja yhden lesken kuittauksia kymmennysten kolmannesten vastaanotosta.Esimerkki Kokemäen pappilasta:
Muidenkin kuittien jälkeen alkaa henkikirja. Kiettareen otsikointi on hieman erikoinen, mutta löytyi vihdoinkin. Paikan päällä ei ole Clara Lietzeniä vaan m.m. AES:n isän piika. (Sama sisältö on Kokemäen SAY:ssä.)
Sitten on sakkoluetteloita eli pikakatsaus pitäjien elämä-elämään. Kuittien ja lyhyempien paperien jälkeen on taas tilaluettelo, jonka pitkästä otsikosta en saa tolkkua. Asujista on kyse eli ei tilanomistajista? Kiettareen Arvelan isäntä mukana.
Verovapauuksia uudelleen, menneiltä vuosilta. Näihin liittyvä (?) selvitys Ulvilan Långstrandin rakennuksista. Ensimmäinen yllättävä helmi!
Rästiluettelo, toinen (?), kuitteja... ja viime tingassa bonuksena Anders Björnströmin nimmari. Tämän Kokemäen pitäjänkirjurin elämää ja jälkeläisiä käsittelevä juttuni julkaistiin viime vuonna Aninkaisessa.
Hyödyllisin läksy lopuksi. Jos olisin muistanut katsoa niteen alkusivuja olisin voinut tutustua sisältöön sisällysluettelon avulla enkä arvaillen.
lauantai 5. tammikuuta 2013
perjantai 4. tammikuuta 2013
Nähty: Kansallisteatterin Neuvostoliitto
Viime syksynä näin pari juttua muistitiedon päälle rakennetusta lähihistoriaa kuvaavasta teatteriesityksestä ja luonnollisesti kiinnostuin. Eilen oli sopiva fiilis poiketa Kansallisteatterin lippumyymälään ja kysyä Yhteishyvästä huomaamiani alennuslippuja Neuvostoliittoon. Ystävällinen lippukassa totesi, että saman illan näytökseen saisi lipun puoleen hintaan, joten sinne sitten.
Erityisesti ensimmäinen puolisko näytelmästä vastasi odotuksiani ja antoi ajateltavaa. Otsikon lisäksi perheistä ja tiedon jakamisesta niiden sisällä. Mitä halutaan kertoa ja mitä kuulla.
Neuvostoliitto oli eräille sekä 20/30-luvun että 60/70-luvun suomalaisille unelmien ihmemaa. Totuus selvisi enemmin tai myöhemmin. Virkistävästi sota-aika jätettiin väliin ja kyse oli nimenomaan yksilöiden suhteesta naapurimaahan. Ja kerrottuna yksilöiden kautta, henkilöhistoriallisesti, joten pidin esityksestä väliaikaan asti.
Mutta olisin pitänyt enemmän hieman tiiviimpänä ja vähemmän teatraalisena. Todennäköisesti lavastus on yksinkertaisempi kuin näytelmä on kiertämässä, mutta Villensaunassa oli otettu turhan monta elementtiä käyttöön. Väliajalla kuulin, että lavan pöly oli tuntunut konkreettisesti ensimmäisessä rivissä. Onneksi ei neljännessä.
Näytelmän pohjana olleet haastattelut tuotiin mukaan alussa esitettyinä kysymyksinä ja lopussa pitkähkönä pätkänä vastauksia. Jälkimmäisiä en varsinaisesti kaivannut, mutta toivon tietenkin, että tallenteet ovat päätyneet johonkin arkistoon.
Melkein esityksen veroinen kokemus oli aulan Fedja-kulma, johon tutustuin näytelmän alkua odottaessani. Nuoret lapset olivat piirtäneet kolmisenkymmentä kuvaa liittyen näytelmään Fedja-setä, kissa ja koira. Näytelmän nähtyään? Kontekstia ei kerrottu tarkasti ja aloin miettimään minkälaista olisi yrittää kuvien avulla rekonstruoida jossain tulevaisuudessa näytelmän sisältöä. Ihmisiä, talo, nelijalkaisia eläimiä, traktori, sade (?), salama (?). Todellisuudesta ja kokonaisuudesta saataisin vain kalpea ja vääristynyt kuva. Niinkuin monesta muustakin lähteestä.
Kuvat: Leningrad ja Moscow, OSU Special collections and archives, Flickr Commons
Erityisesti ensimmäinen puolisko näytelmästä vastasi odotuksiani ja antoi ajateltavaa. Otsikon lisäksi perheistä ja tiedon jakamisesta niiden sisällä. Mitä halutaan kertoa ja mitä kuulla.
Neuvostoliitto oli eräille sekä 20/30-luvun että 60/70-luvun suomalaisille unelmien ihmemaa. Totuus selvisi enemmin tai myöhemmin. Virkistävästi sota-aika jätettiin väliin ja kyse oli nimenomaan yksilöiden suhteesta naapurimaahan. Ja kerrottuna yksilöiden kautta, henkilöhistoriallisesti, joten pidin esityksestä väliaikaan asti.
Mutta olisin pitänyt enemmän hieman tiiviimpänä ja vähemmän teatraalisena. Todennäköisesti lavastus on yksinkertaisempi kuin näytelmä on kiertämässä, mutta Villensaunassa oli otettu turhan monta elementtiä käyttöön. Väliajalla kuulin, että lavan pöly oli tuntunut konkreettisesti ensimmäisessä rivissä. Onneksi ei neljännessä.
Näytelmän pohjana olleet haastattelut tuotiin mukaan alussa esitettyinä kysymyksinä ja lopussa pitkähkönä pätkänä vastauksia. Jälkimmäisiä en varsinaisesti kaivannut, mutta toivon tietenkin, että tallenteet ovat päätyneet johonkin arkistoon.
Melkein esityksen veroinen kokemus oli aulan Fedja-kulma, johon tutustuin näytelmän alkua odottaessani. Nuoret lapset olivat piirtäneet kolmisenkymmentä kuvaa liittyen näytelmään Fedja-setä, kissa ja koira. Näytelmän nähtyään? Kontekstia ei kerrottu tarkasti ja aloin miettimään minkälaista olisi yrittää kuvien avulla rekonstruoida jossain tulevaisuudessa näytelmän sisältöä. Ihmisiä, talo, nelijalkaisia eläimiä, traktori, sade (?), salama (?). Todellisuudesta ja kokonaisuudesta saataisin vain kalpea ja vääristynyt kuva. Niinkuin monesta muustakin lähteestä.
Kuvat: Leningrad ja Moscow, OSU Special collections and archives, Flickr Commons
Verkkojulkaisuja Satakunnasta
Sekä Satakuntaliitto että Satakunnan museo ovat päätyneet käyttämään minulle aiemmin tuntematonta sivustoa issuu.com sähköistettyjen kirjojensa julkaisuun. Varmaankin edullinen ja helppo? Lukija saa katsoa sivuja suurehkossa koossa ja joissain tapauksissa voi ladata julkaisun talteen.
Satakunnan museon Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna on julkaistu joulukuun 2012 alussa. Ympäristöhistoriallisten artikkeleiden lisäksi kirjassa on kunnittain listattu maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt. (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt vuodelta 2009 edelleen verkossa.)
Satakuntaliiton Kokemäenjoen aalloilla ja rannoilla ei ole varsinaisesti "tuore" vaan on ladattu palveluun jo vuosi sitten, huomaamattani. Ympäristöhistoriaa siinä edustaa ainakin Sami Louekarin artikkeli Kokemäenjokilaakson muuttuvat toiminnot ja maisema.
Piispa Henrik ja Lalli on myös vuodelta 2011. Kauniisti kuvitettu Pertti Rajalan teksti lienee tarkoitettu lapsille luettavaksi. Vielä selvemmin lapsille suunnattu on Satakunta satuina vol III - hetkiä historiasta, joka on julkaistu vuonna 2012. Lyhyillä Ulla Koivulan ja Pertti Rajalan tarinoilla liikutaan kivikaudelta nykypäivään saakka. Tarkoituksena on historian kerronnan lisäksi kannustaa paikan päälle kulttuuriperintökohteisiin tutustumaan. Hyvä idea.
Aiemmin olen muistaakseni Satakuntaliiton verkkojulkaisuja katsellut liiton omilla sivuilla ja on niitä siellä edelleenkin. Listassa mukana vuodelta 2007 A281 Satutusina Satakunnasta, mutta ei vanhempia julkaisuja enää verkkoversioina? Eikä listassa ole linkityksiä yllä oleviin ollenkaan?? Olen hieman ihmeissäni.
Googlen ja Internet Archiven ansiosta selviää, että verkkoversiot olivatkin aiemmin Porin kirjaston Satakunta-aluetietokannassa. Nyt kirjaston Satakunta-osaston linkki Satakuntaliitto heittää Satakuntaliiton sivuston sijaan sivustolle satakunta.fi, jossa esitesivulla on linkitettynä edellä esitellyt Satakuntaliiton julkaisut. Jopa kaksi Satakuntaliiton sivuilta! Jotenkin tuntuu, että asioita olisi varaa sekä yksinkertaistaa että parantaa. Mutta kiitos Internet Archiven, minulla on nyt tallessa kopio julkaisun A225 Satakunnan kirkkoteillä tekstistä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja oma apu paras apu.
P.S. Jatkoksi vielä Porilaista teatteria 140 vuotta. Toivottavasti linkitetty jonnekin joskus aiemminkin. Eikä häviä verkosta ilman asianmukaista arkistointia. Niin, ja tallessa oli myös linkki Porin kaupungin sivuilla julkaistuun pdf-tiedostoon Suistolaisten puisto. Porin kansallisen kaupunkipuiston historia ja maisema.
P.S. 2 Porilla on oma wiki-sivusto: Pori-tieto.
P.S. 3 Niin ja kun kerran laajensin verkkosivustoihin, niin täytynee mainita syksyllä julkaistu museoportaali Aikamatka Satakunnassa. Jos haluaa tehdä totisen aikamatkan Satakuntaan niin muistiinpanojeni mukaan Suomettaressa 13.1.1860 on matkakertomusta Satakunnan luodekulmaan.
P.S. 4 Oletko joskus kaivannut Satakunnan karttaa, jossa on pitäjärajat? Arkistolaitoksen digitoima
Satakunnan museon Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna on julkaistu joulukuun 2012 alussa. Ympäristöhistoriallisten artikkeleiden lisäksi kirjassa on kunnittain listattu maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt. (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt vuodelta 2009 edelleen verkossa.)
Satakuntaliiton Kokemäenjoen aalloilla ja rannoilla ei ole varsinaisesti "tuore" vaan on ladattu palveluun jo vuosi sitten, huomaamattani. Ympäristöhistoriaa siinä edustaa ainakin Sami Louekarin artikkeli Kokemäenjokilaakson muuttuvat toiminnot ja maisema.
Piispa Henrik ja Lalli on myös vuodelta 2011. Kauniisti kuvitettu Pertti Rajalan teksti lienee tarkoitettu lapsille luettavaksi. Vielä selvemmin lapsille suunnattu on Satakunta satuina vol III - hetkiä historiasta, joka on julkaistu vuonna 2012. Lyhyillä Ulla Koivulan ja Pertti Rajalan tarinoilla liikutaan kivikaudelta nykypäivään saakka. Tarkoituksena on historian kerronnan lisäksi kannustaa paikan päälle kulttuuriperintökohteisiin tutustumaan. Hyvä idea.
Aiemmin olen muistaakseni Satakuntaliiton verkkojulkaisuja katsellut liiton omilla sivuilla ja on niitä siellä edelleenkin. Listassa mukana vuodelta 2007 A281 Satutusina Satakunnasta, mutta ei vanhempia julkaisuja enää verkkoversioina? Eikä listassa ole linkityksiä yllä oleviin ollenkaan?? Olen hieman ihmeissäni.
Googlen ja Internet Archiven ansiosta selviää, että verkkoversiot olivatkin aiemmin Porin kirjaston Satakunta-aluetietokannassa. Nyt kirjaston Satakunta-osaston linkki Satakuntaliitto heittää Satakuntaliiton sivuston sijaan sivustolle satakunta.fi, jossa esitesivulla on linkitettynä edellä esitellyt Satakuntaliiton julkaisut. Jopa kaksi Satakuntaliiton sivuilta! Jotenkin tuntuu, että asioita olisi varaa sekä yksinkertaistaa että parantaa. Mutta kiitos Internet Archiven, minulla on nyt tallessa kopio julkaisun A225 Satakunnan kirkkoteillä tekstistä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja oma apu paras apu.
P.S. Jatkoksi vielä Porilaista teatteria 140 vuotta. Toivottavasti linkitetty jonnekin joskus aiemminkin. Eikä häviä verkosta ilman asianmukaista arkistointia. Niin, ja tallessa oli myös linkki Porin kaupungin sivuilla julkaistuun pdf-tiedostoon Suistolaisten puisto. Porin kansallisen kaupunkipuiston historia ja maisema.
P.S. 2 Porilla on oma wiki-sivusto: Pori-tieto.
P.S. 3 Niin ja kun kerran laajensin verkkosivustoihin, niin täytynee mainita syksyllä julkaistu museoportaali Aikamatka Satakunnassa. Jos haluaa tehdä totisen aikamatkan Satakuntaan niin muistiinpanojeni mukaan Suomettaressa 13.1.1860 on matkakertomusta Satakunnan luodekulmaan.
P.S. 4 Oletko joskus kaivannut Satakunnan karttaa, jossa on pitäjärajat? Arkistolaitoksen digitoima
Yleiskartat (kokoelma) - Yleiskartat (kokoelma) - Yleiskartat - Karta öfver Åbo och Björneborgs län utvisande socknegränsarne. (Yleisk. Ia* 120/- -) tarjoaa tilanteen vuonna 1856. Jolloin Harjavalta kuului Kokemäkeen ja Kauvatsa Huittisiin.
Enemmän yksityiskohtia on saman arkistoyksikön kartassa
10. Ulvilan kihlakunta Turun ja Porin lääniä. (Yleisk. Ia* 33:/- -) vuosilta 1901-1903 ja kartassa 6. Loimaan kihlakunta Turun ja Porin lääniä. (Yleisk. Ia* 33:/- -) vuodelta 1905.
torstai 3. tammikuuta 2013
Lupaava taidemaalari ja sukukartano
Daniel Nyblinin ottamien taulukuvien joukossa oli useita, joissa esiintyi nimi Rotkirch.
Carl Fredrik von Bredan maalauksessa vuodelta 1799 komeilee Carl Fredrik Rotkirch.
Hänen tyttärensä Mathildan ikuisti postuumisti vuoden 1835 paikkeilla Robert Wilhelm Ekman.
Aiemman muotokuva Mathildasta maalasi hänen ystävänsä Sofia Albertina Adlersparre, joka teki toisenkin.
Mathilda puolestaan maalasi muotokuvan sisarestaan Aurora Teresia Rotkirch.
Kokonaisuus vaikutti niin erikoiselta, että verkkolähteiden vilaisun jälkeen varasin kirjastosta Jouni Kuurnen kirjan Mathilda Rotkirch konstnärinna och resenär. (Jostain syystä Helsingin kirjastossa ei ollut suomenkielistä versiota.) Kirjaan tutustuminen vakuutti siitä, että aikalaiset olivat arvostaneet Mathilda Rotkirchiä maalarina.
Mathilda Rotkirchin elämä jäi lyhyeksi (1813-1842) eikä Kuurnekaan siitä ole kovin pitkää tekstiä koonnut. Erikoisin yksityiskohta oli keisari Aleksanteri I:n vierailu syyskuussa 1819. Illan tanssiaisissa hovioikeuden presidentin tyttäret saivat kunnian tanssia keisarin kanssa, nuoresta iästään huolimatta. Augusta oli 13-vuotias ja Mathilda vain 6-vuotias.
Ennen Vaasaan muuttoa Mathilda vietti ensimmäiset vuotensa Stensbölen kartanossa. Se on muistissani erityisasemassa siksi, että ensimmäiset aineistot Suomesta Europeanassa olivat SLS:n digitoimat kartanon arkiston kartat.
P.S. Kuurnen kirjassa oli muistaakseni myös tämä sukulaismiehen (?) kuva. Johan Fredrik Aminoff (1756-1842)
Carl Fredrik von Bredan maalauksessa vuodelta 1799 komeilee Carl Fredrik Rotkirch.
Hänen tyttärensä Mathildan ikuisti postuumisti vuoden 1835 paikkeilla Robert Wilhelm Ekman.
Aiemman muotokuva Mathildasta maalasi hänen ystävänsä Sofia Albertina Adlersparre, joka teki toisenkin.
Mathilda puolestaan maalasi muotokuvan sisarestaan Aurora Teresia Rotkirch.
Kokonaisuus vaikutti niin erikoiselta, että verkkolähteiden vilaisun jälkeen varasin kirjastosta Jouni Kuurnen kirjan Mathilda Rotkirch konstnärinna och resenär. (Jostain syystä Helsingin kirjastossa ei ollut suomenkielistä versiota.) Kirjaan tutustuminen vakuutti siitä, että aikalaiset olivat arvostaneet Mathilda Rotkirchiä maalarina.
Mathilda Rotkirchin elämä jäi lyhyeksi (1813-1842) eikä Kuurnekaan siitä ole kovin pitkää tekstiä koonnut. Erikoisin yksityiskohta oli keisari Aleksanteri I:n vierailu syyskuussa 1819. Illan tanssiaisissa hovioikeuden presidentin tyttäret saivat kunnian tanssia keisarin kanssa, nuoresta iästään huolimatta. Augusta oli 13-vuotias ja Mathilda vain 6-vuotias.
Ennen Vaasaan muuttoa Mathilda vietti ensimmäiset vuotensa Stensbölen kartanossa. Se on muistissani erityisasemassa siksi, että ensimmäiset aineistot Suomesta Europeanassa olivat SLS:n digitoimat kartanon arkiston kartat.
P.S. Kuurnen kirjassa oli muistaakseni myös tämä sukulaismiehen (?) kuva. Johan Fredrik Aminoff (1756-1842)
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Rahastavatko museot kuvallisella kulttuuriperinnöllä?
Viikon kuluttua eli 9.1.2013 klo 18-20 kysytään Suomen valokuvataiteen Purku-klubilla
Keskustelemassa ovat FT, kokoelmapäällikkö ja pääsihteeri. Sekä neljäntenä veronmaksaja/diplomi-insinööri/tietokirjailija/kulttuuritäti/bloggaaja Kaisa Kyläkoski. Jonka pitäisi keksiä jotain sanottavaa kysymyksistä
Muistaakseni olen useimmista näyttelyistä käyttänyt täällä lehdistökuvia, mutta ainakin yhdessä postauksessa on kaupunginmuseon yhden osan sisäpuolelta kuva. Siis ainakin kuvausmaksu olisi pitänyt maksaa, mahdollisesti myös käyttömaksu? Laskua odotellessa. (Ja jos vaivaudutte laittamaan sen postiin, niin voisiko museon toimipisteisiin saada myös selkeät pelisäännöt niin että kaikki tietävät maksullisuudesta?)
Aiemmin blogissa olen museoissa valokuvaamisesta kirjoittanut ainakin viime kesänä. Museoiden kokoelmatietokannoista ja digitoiduista kuvistakin kai jotain joskus...
Kuvituksena yllä Väinö Kunnaksen maalaus spritualistisesta istunnosta. Emman kokoelmista via Google Art Project via Wikimedia.
Keskustelemassa ovat FT, kokoelmapäällikkö ja pääsihteeri. Sekä neljäntenä veronmaksaja/diplomi-insinööri/tietokirjailija/kulttuuritäti/bloggaaja Kaisa Kyläkoski. Jonka pitäisi keksiä jotain sanottavaa kysymyksistä
Mihin perustuvat museoiden perimät käyttömaksut hallussaan olevista kuvista? Pitäisikö museoiden aineistojen olla kaikkien vapaasti saatavissa? Mitä museoiden kuva-aineistojen vapaa saatavuus tarkoittaisi tekijöiden ja kaupallisten kuvatoimistojen näkökulmasta? Museoilta toivotaan samaan aikaan laajempaa avoimuutta ja oman tulonhankinnan lisäämistä -- miten ratkaista tämä ristiriita? Kuinka museot perustelevat julkisin varoin digitoidun ja verkkoon viedyn kuvan suojaamisen vesileimalla?Sopivasti samaan aikaan kuin illan mainostaminen alkoi, Vihreä Lanka tiedotti sekä FB:ssä että Twitterissä:
Helsingin kaupunginmuseo vaatii 92,25 e maksua, jos Vihreä Lanka julkaisee oman kuvaajamme ottaman kuvan Sederholmin talon museotavaroista.ja:
Jatkoa eiliseen museotapaukseen: Journalistiliiton lakimiehen mukaan museolla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta periä maksuja kuvaamisesta.FB:n puolella museonjohtaja Tiina Merisalo osallistui keskusteluun viittaamalla "Helsingin kaupunginmuseon johtokunnan ja Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymään kuvausmaksuhinnastoon". Näköjään kuvien käyttömaksu internetissä - riippumatta kaupallisuudesta tai ei - on 85 euroa. Hinnaston minimaalisesta ilmaisusta on mahdoton päätellä tarkoitetaanko tässä arkistokuvien käyttömaksuja vai museossa otettuja.
Muistaakseni olen useimmista näyttelyistä käyttänyt täällä lehdistökuvia, mutta ainakin yhdessä postauksessa on kaupunginmuseon yhden osan sisäpuolelta kuva. Siis ainakin kuvausmaksu olisi pitänyt maksaa, mahdollisesti myös käyttömaksu? Laskua odotellessa. (Ja jos vaivaudutte laittamaan sen postiin, niin voisiko museon toimipisteisiin saada myös selkeät pelisäännöt niin että kaikki tietävät maksullisuudesta?)
Aiemmin blogissa olen museoissa valokuvaamisesta kirjoittanut ainakin viime kesänä. Museoiden kokoelmatietokannoista ja digitoiduista kuvistakin kai jotain joskus...
- Museoselailusta (28.10.2009)
- Arjen historiaa esille (1.2.2011)
- Testauksessa Muistaja.fi (21.11.2011)
- "Porukat osaa asioita" (9.11.2012)
- Agricolan keskustelupalstalla: Kulttuuriperintö - maksullista vai ei?
- Reijo Valta: Kuvakokoelmat.fi ja muita kuvalähteitä
- Nättidningen Svensk Historia: Nordiska museet samarbetar med Wikipedia
- K-blogg/Anna Boman:1 000 000 views on Flickr Commons
- Agricolan keskustelupalstalla: Valtava määrä vanhoja valokuvia
- Agricolan keskustelupalstalla: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?
- Agricolan keskustelupalstalla: Häyrinen Ylen Kultakuumeessa: Museot pihtaavat aineistojaan netissä
Kuvituksena yllä Väinö Kunnaksen maalaus spritualistisesta istunnosta. Emman kokoelmista via Google Art Project via Wikimedia.
tiistai 1. tammikuuta 2013
Loppuvuotta 365 päivää ja joukkoistettu ulkovalaistus
Aloittaakseni vuoden 2013 jollain positiivisella vasemmalla on tämänhetkinen Facebook- alter egoni, joka on peräisin amerikkalaisesta lehdestä ja George Eastman Housen Flickr-tililtä. Ja sitten elämän realiteetteihin.
Lukemattomat kirjat. Aikaisempina blogivuosina minulla oli useampia vuositavoitteita. Vuoden 2012 osalta löysäilin ja tarkoituksena oli vain selvittää lukemattomien kirjojen pinot. Lopputulos on surkea. Luin vuoden aikana vähemmän kirjoja kuin koskaan ja vaikka pinoja on nyt neljän sijaan kaksi, kirjojen määrä ei ole oleellisesti pienentynyt. Vähäinen edistys tuli osittain blogissa dokumentoiduksi.
1. tavoite vuodelle 2013: Reduktio-projektin jatko.
Julkaisut ja projektit. Ilman tavoitteita tuli viimeistellyksi yksi kirja ja tehdyksi pari yhdistyslehtiartikkelia.
2. tavoite vuodelle 2013: Anna Elisabet Sarén -kirja valmiiksi kohtuullisella laadulla. Tehdä artikkelitarjous johonkin uuteen mediaan.
Blogi. Todistetusti pidetty vuonna 2012. Loppuvuodesta lojaalein ja rakkain lukijani on ollut sairaalassa tietoverkkojen saavuttamattomissa, joten fiilikseni ovat olleet melko matalat eikä vuosi 2013 vaikuta alkavan paljoa paremmissa merkeissä.
Mutta juttuja on varastossa sen verran, että tyhjäkäynnilläkin päästään jonkin verran matkaa. Laadun kanssa voi olla niin ja näin, mutta siihen lienette jo tottuneita. Lueskelin itse blogin alkuvuosien tuotantoa (eli tulossa blogiarkeologiapostauksia) kesään 2010 asti ja olin aika kauhuissani kokonaisuudesta. Täytyy kerätä jonkin aikaa rohkeutta loppujen läpikäyntiin.
3. tavoite vuodelle 2013: Blogin kirjoittaminen kun huvittaa. Mahdollisesti satsaten hieman enemmän laatuun ja ajatteluun. (Innoittajana arvostetun historioitsijan minulle joulun aikaan lähettämä sposti : "Kiitos oivaltavasta blogista 7.5. Samaa teemaa koskevia tekstejäsi lukisi mielellään useamminkin!" Liitteenä oli luentokalvoja eli opiskellakin pitäisi!)
Kannustavien kommenttien lisäksi blogi on tarjonnut yllättäviä yhteyksiä ja mahdollisuuksia. Yhdestä sellaisesta juttua huomenna.
Harvakseltaan olen myös saanut apua tutkimusongelmiini. Ehkä pitäisi useammin käyttää suoria kysymyksiä? Sellaiseen reagoi ystävällisesti ja produktiivisesti äskettäin Tomi Ahoranta. Blogin FB-sivua kokeilin ongelman jakoon joulun välipäivinä ja sain vastauksen sielläkin!
Tarkoituksenani ei ole suuremmassa määrin jakaa FB:ssä sisältöä, joka ei näy täällä (ja samasta syystä kopioin tänne twitteröintini), joten tiedoksenne ongelma ja sen ratkaisu:
"Aioin kirjoittaa Turun Wiikko-Sanomista löytämistäni ulkovalaistustaulukoista jotain. Mutta ne osoittautuivat liian kryptisiksi. Jos määrätään sytytysaika, miksi sammutusaika on useimmiten tyhjä? Miksi vuoden pimeimpään aikaan (27.-31.12. 1824) ei tarvitse sytyttää valoja ollenkaan? Esimerkki lehdestä 16.10.1824, vastaavat 20.8.1825, 9.9.1826, 3.9.1831. Joista viimeksi mainitusta selviää, että klo 11 saa sammuttaa, jollei muuta ole määrätty."
Hapuilevien ihmettelyjen jälkeen löytyi tietäjä, joka Porvoon 1840-luvun käytäntöjen perusteella ehdotti täysikuuta selitykseksi. Hyväksyin oitis, mutta skeptisempänä olisin voinut suorittaa vertailua vuoden 1824 almanakkaan (esim joulukuuhun, lisää löytyisi Almanakka-toimiston arkistosta), jossa kuun vaiheiden lisäksi näkyy auringon nousu- ja laskuajat.
Lukemattomat kirjat. Aikaisempina blogivuosina minulla oli useampia vuositavoitteita. Vuoden 2012 osalta löysäilin ja tarkoituksena oli vain selvittää lukemattomien kirjojen pinot. Lopputulos on surkea. Luin vuoden aikana vähemmän kirjoja kuin koskaan ja vaikka pinoja on nyt neljän sijaan kaksi, kirjojen määrä ei ole oleellisesti pienentynyt. Vähäinen edistys tuli osittain blogissa dokumentoiduksi.
1. tavoite vuodelle 2013: Reduktio-projektin jatko.
Julkaisut ja projektit. Ilman tavoitteita tuli viimeistellyksi yksi kirja ja tehdyksi pari yhdistyslehtiartikkelia.
2. tavoite vuodelle 2013: Anna Elisabet Sarén -kirja valmiiksi kohtuullisella laadulla. Tehdä artikkelitarjous johonkin uuteen mediaan.
Blogi. Todistetusti pidetty vuonna 2012. Loppuvuodesta lojaalein ja rakkain lukijani on ollut sairaalassa tietoverkkojen saavuttamattomissa, joten fiilikseni ovat olleet melko matalat eikä vuosi 2013 vaikuta alkavan paljoa paremmissa merkeissä.
Mutta juttuja on varastossa sen verran, että tyhjäkäynnilläkin päästään jonkin verran matkaa. Laadun kanssa voi olla niin ja näin, mutta siihen lienette jo tottuneita. Lueskelin itse blogin alkuvuosien tuotantoa (eli tulossa blogiarkeologiapostauksia) kesään 2010 asti ja olin aika kauhuissani kokonaisuudesta. Täytyy kerätä jonkin aikaa rohkeutta loppujen läpikäyntiin.
3. tavoite vuodelle 2013: Blogin kirjoittaminen kun huvittaa. Mahdollisesti satsaten hieman enemmän laatuun ja ajatteluun. (Innoittajana arvostetun historioitsijan minulle joulun aikaan lähettämä sposti : "Kiitos oivaltavasta blogista 7.5. Samaa teemaa koskevia tekstejäsi lukisi mielellään useamminkin!" Liitteenä oli luentokalvoja eli opiskellakin pitäisi!)
Kannustavien kommenttien lisäksi blogi on tarjonnut yllättäviä yhteyksiä ja mahdollisuuksia. Yhdestä sellaisesta juttua huomenna.
Harvakseltaan olen myös saanut apua tutkimusongelmiini. Ehkä pitäisi useammin käyttää suoria kysymyksiä? Sellaiseen reagoi ystävällisesti ja produktiivisesti äskettäin Tomi Ahoranta. Blogin FB-sivua kokeilin ongelman jakoon joulun välipäivinä ja sain vastauksen sielläkin!
Tarkoituksenani ei ole suuremmassa määrin jakaa FB:ssä sisältöä, joka ei näy täällä (ja samasta syystä kopioin tänne twitteröintini), joten tiedoksenne ongelma ja sen ratkaisu:
"Aioin kirjoittaa Turun Wiikko-Sanomista löytämistäni ulkovalaistustaulukoista jotain. Mutta ne osoittautuivat liian kryptisiksi. Jos määrätään sytytysaika, miksi sammutusaika on useimmiten tyhjä? Miksi vuoden pimeimpään aikaan (27.-31.12. 1824) ei tarvitse sytyttää valoja ollenkaan? Esimerkki lehdestä 16.10.1824, vastaavat 20.8.1825, 9.9.1826, 3.9.1831. Joista viimeksi mainitusta selviää, että klo 11 saa sammuttaa, jollei muuta ole määrätty."
Hapuilevien ihmettelyjen jälkeen löytyi tietäjä, joka Porvoon 1840-luvun käytäntöjen perusteella ehdotti täysikuuta selitykseksi. Hyväksyin oitis, mutta skeptisempänä olisin voinut suorittaa vertailua vuoden 1824 almanakkaan (esim joulukuuhun, lisää löytyisi Almanakka-toimiston arkistosta), jossa kuun vaiheiden lisäksi näkyy auringon nousu- ja laskuajat.
maanantai 31. joulukuuta 2012
Joulukuun loppu
13.12.
14.12.
20.12.
14.12.
- Aamulla kuuntelin hyvän Ylen mp3:n. Haastattelu Finland framställdt i teckningar kuvista. Ilmeisesti ei enää verkossa.
- Väitös: Nostalgia tuottaa sosiaalista tietoa.
- [Unohtunutta] Lounaispaikka sisältää asemoituja vanhoja karttoja. http://www.lounaispaikka.fi/ -Kulttuuriymp.-Hist.kartat (Aik. oli isojakojakin?)
- Blogiarkeologia jatkuu, unohdettua on. Hülphers genealogier olisi tarjonnut lisäväriä taannoiselle Orpana-artikkelille.
- Orpanan Gravander-artikkeli olisi kohentunut myös, jos olisin muistanut Tukholman 1728 osoitekalenterin ... huokaus
- Olen selannut blogistani vuodet 2007-2009. A) yllättävän työlästä B) olen unohtanut huomattavan osan C) enää en julkaise samanlaisia pätkiä.
- Niin&Näin-arkistosta @reijovalta nosti esiin Tommy Uschanoffin artikkelin ja linkitti vanhaan blogitekstiini, kiitos!
- Satovuoden päättymisjuhla vai Jeesuksen syntymäpäivä? | Yle Uutiset | yle.fi
- Kehystäjä asettaa muistoille raamit | Yle Uutiset | yle.fi
- University of Oxford Online Courses in Archaeology - soveltuuko "käytännöllinen" aihe verkkokurssiksi?
- Ehdin vilaista tuoretta HAik:ia ja sitten vastaan "crypto-biographies pretending to be proper historical research?"
- Ihan turhaan tuli siis taannoin rynnättyä Tukholmaan. Kiinan terrakotta-armeija marssii kesällä Tampereelle
- Kansallisarkisto on saanut pienpainatteet järjestettyä kokoelmiin. Blogitekstini siis vanhentunut.
- Väitös:Ilmasto ja sen määräämät luonnonolot Suomen asutuksen ja maatalouden historiassa:"Ilmasto jakoi Suomen kahteen"
- Lars Westerlund on vastannut Rasilan kommentteihin Sotasurmat-tietokannasta. [Pitkiä tekstejä.]
- Via Kasvatus&Aika: Historiana "tarjoaa erilaisia näkökulmia ja vertailevaa materiaalia historianopetuksen tueksi"
- Eläköön sähköpostiarkistot. Löytyi äidin omasta äidistään jouluksi 2006 kirjoittama teksti. Nyt talletettu muuallekin.
- Verhoevenin Jeesus Nasaretilainen luettu. Suosittelen. Mielikuvitus yhdistettynä lähdekritiikkiin.
20.12.
- Työmatkalla tänä aamuna kuuntelin Aristoteleen kantapään, jossa haastatteltiin Antti Lahelmaa kalliomaalauksista.
- DocPointin ohjelmistoon tutustuminen digitaalisella festarilehdellä _pikkasen_ haastavaa.
- 4-vuotiaan brittiskidin keskiaikainen löytö...
- Täh. Tukholman kaupunginmuseon videojoulukalenterin luukulla "Prostitution i 1700-talets Stockholm" vasta 13 katsojaa?
- Itselle Amazonista jouluksi tilatuista kirjoista luettu Mary Beardin It's a don's life. Blogiteksteistä koottu, Cambridgea ja antiikkia.
- Terry Jones' Medieval Lives on BBCn laillisella kanavalla, mutta ei lähde pyörimään... maarajoitus?
- Hypoteesini ei ollut oikea, sillä oikeasti maarajoitetuissa on selvä merkintä. Kaikki hyvät, tietenni. Wordwide, my ass.
- Feikattu pronssikautinen hautaus, lähde En dag som Kasper Strömman
- Eilen ihmettelin bloggaavaa graduntekijää, joka oli unohtanut sivunumerot muistiinpanoissaan. Tänään tutustuin antiikkisiin omiin.
Mielenkiintoisia otsikoita 1781-1782
Viimeinen pätkä Vakan kopiointia - tästä arkistoyksiköstä. Ensimmäisessä osassa on linkityksen taustoitus, lyhyesti sanottuna katsaus mennen elämän monipuolisuuteen.
1781
1781
- Uudenkirkon Vammelsuusta olevan talonpoika Henrik Stefaninpoika Suden valitus, että Viipurin konsistori on hylännyt hänen hakemuksensa avioerosta hänen vaimostaan Katarina Henrikintytär Lempiäisestä
- Viipurin ja Haminan konsistoreiden kertomukset talonpoikien lasten edistymisestä kristinopin tuntemisessa
- The Anne -nimisen laivan haaksirikon aiheuttaminen Pieni Kalastaja -nimisen saaren luona, syytettynä luotsi Henrik Hakanen (Viipuri)
- Ruumislöydön ilmoittamisen laiminlyönti, syytettyinä talonpoika Michel Jaakkola ja lautamies Anders Savolainen (Virolahti)
- Alistus, joka koskee Johanneksesta olevan lasimestari Matthias Ressin sopimatonta avioliittoa Kristina Enqvistin kanssa
- Aurora Giösin o.s. Ring anomus, että hänen karanneen miehensä ekspeditööri David Giösin jälkeensä jättämä omaisuus asetettaisiin takavarikkoon (Vehkalahdella kuoli 2.11.1782 19-vuotias Handls: Expeds: hu: Aurora Giös, född Ring )
- Viipurista olevan kauppias Joakim Kristian Sutthoffin anomus oikeudesta mennä naimisiin serkkunsa Helena Kristina Sutthoffin kanssa (Viipurin ruotsalaisessa seurakunnassa vihittiin vuonna 1782 "Handelsm: Joachim Christian Sutthoff " ja "afl: Handelsmannens Mart: Sutt hoffs i lifstiden k. dr: Jungf: Helena Cathar: Sutthoff ")
- Kirkkoherran puolison Johanna Cajanderin o.s. Nicander anomus välikäräjistä hänen aviomiehensä Ruskealan kirkkoherra Henrik Cajanderin kanssa olevan riitansa ratkaisemiseksi
- Asiakirjat, jotka koskevat erivapautta Luumäen Huhtiniemestä olevien renki Matts Andersinpojan ja Katharina Jöranintyttären avioliitolle
- Asiakirjat, jotka koskevan erivapautta Luumäeltä olevien Johan Henrikinpojan ja Maria Jakobintyttären avioliitolle
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Mielenkiintoisia otsikoita 1776-1780
Jatkan Vakan kopiointia. Ensimmäisessä osassa on linkityksen taustoitus, lyhyesti sanottuna katsaus mennen elämän monipuolisuuteen.
1776
1776
- Kihlakunnantuomari Ankarin esitys erivapaudesta Ruskealasta olevalle kirvesmies Eskil Nordbergille avioitua serkkunsa Margareta Calleniuksen kanssa
- Ulrika Helena Nybergin, Vorontsovin tilusten tullitarkastaja Nybergin tyttären, anomus koskien hänen kihlaustaan karanneen kultasepänkisällin kanssa
- Appensa Jöran Tiitan tappo, syytettynä talonpoika Anders Eliaksenpoika Ivaska (Kivennapa)
- Valitus, että Haminasta oleva tullijohtaja von Brümmer on käynyt väkivaltaisesti käsiksi kaupunginvouti Dahlmaniin
- Säkkijärveltä olevan maanmittari Johan Åbergin anomus oikeudesta solmia uusi avioliitto myönnetyn avioeron jälkeen
- Sahamies Henrik Erikinpoika Askolinin tapaturmatappo, syytettynä sahanasettaja Johan Michelinpoika Ahlqvist Viialasta
- Epäilty rahanväärennys, syytettynä talonpoika Matts Jakobinpoika Krouvi (Virolahti)
- Pietarin kuvernementinkanslian tiedustelu, oliko Ruokolahden kirkkoherra Henrik Mollerus Pietarista olevan sukkatehtailija Henrik Benjamin Möllerin isä
- Viinuri Andreas Bonderuksen anomus otteista asiakirjoista jutussa hänen isänperinnöstään Johanneksesta olevan maanviljelijä Andreas Bonderuksen jälkeen sekä valitus Ala-Kirjolan tilan myynnistä
- Lääninrovasti Saxbergin anomus tutkimuksesta Kurkijoen rovastin virkatalon palon selvittämiseksi
- Neiti Katarina Aleniuksen valitus laamanni Orraeuksesta ja Viipurin pormestari Lindénistä koskien heidän hoitoonsa jätettyjen rahojen palauttamista
- Viipurin pitäjän Vanhakylästä olevan sorvaaja Matts Friskin valitus rangaistuksesta, joka hänelle on tuomittu talonpoika Johan Ampujan pahoinpitelystä
- Talonpoika Feodor Makovkinin anomus eräiden hänen huutokaupassa Salmissa huutamiensa tavaroiden, joita ei löytynytkään, korvaamisesta
- Torppareiden Thomas Kristerin ja Thomas Eklundin anomus, että heidän torpparisopimuksensa Suomenniemeltä olevan nimismies Rafael Plathanin kanssa purettaisiin
- Alistus, joka koskee sitä, että Jaakkimasta olevalle Anna Hänniselle myönnettäisiin avioero hänen heikkomielisestä miehestään talonpoika Georgista
- Passin ja papintodistuksen väärentäminen, syytettyinä siltavouti Johan Hallitius ja talonpoika Mårten Röyttä Tirttulasta (Kivennapa)
- Ilmoitus valitusmääräaijoista talonpoika Johan Inkisen kunnianloukkausjutussa Koiviston kirkkoherra B. Hornborgia vastaan
- Tullaamattomien kupariplootujen anastaminen väkivalloin tullimiehiltä, syytettyinä ajuri Matts Thomaksenpoika Sojonen ja muita henkilöitä (Viipuri)
- Juovuksissa olo jumalanpalveluksen aikana, syytettynä kirkkoherra Johan Laurenius (Antrea)