Käynti kokoelmakeskuksessa

Viime torstaina pääsin Helsingin kaupunginmuseon ystävien kanssa samaisen museon kokoelmakeskukseen tutustumiskäynnille. Ilmoittautumisten peruutusten vuoksi meillä oli luksuskohtelu: yhtä paljon esittelijöitä kuin vierailijoita.

Aluksi saimme kalvosulkeiset kokoelmakeskusten työnjaosta ja toimenkuvasta. Saimme perustiedot myös museoesineitä uhkaavista asioista: Valo, kosteus, tuhoeläimet jne. Näitä vastaan taistelevat täällä ammattilaiset niin hyvissä tiloissa, että puhuvat säilyttämisestä ja kokoelmakeskuksesta eivätkä varastoimisesta varastossa. Mitähän sanoja pitäisi käyttää pitkin Suomea puisiin ulkorakennuksiin työnnetyistä paikallismuseoesineistä?

Helsingin kaupunginmuseon kokoelmakeskus ei tällaisenään pysty palvelemaan yksityisiä tiedonhakijoita kuin etäisesti: spostilla tai puhelimella. Vasta akateemisen jatkotutkinnon tekijöille pystytään tarjoamaan mahdollisuus tutkia kokoelman esineitä. Kokoelmatietokanta avoimuutta en huomannut kysyä, mutta ymmärtääkseni se on sisällöltään vielä puuttellinen. Kulutusyhteiskunnan tultua Suomeen 70-luvulla alettiin tallettaa niin paljon esineitä, että niitä vasta nyt inventoidaan. Nykyään kokoelmapolitiikka on niin tiukka, että kokoelmiin lisätään vain noin 100 esinettä vuodessa.

Päästyämme varsinaisen varast... kokoelman puolelle kaduin etten ollut ottanut mukaan kameraa silläkin uhalla ettei sitä olisi saanut käyttää. (Kuvakavalkaadin voi käydä katsomassa Suomen Kuvalehden sivuilla.) Oli se vaan niin jännää nähdä rekillinen HKL:n työpukuja, korkeavarastossa huonekaluja ja pienesineiden hyllyllä tekarit. Tekstiiliosastolla saimme myös nähdä 1800-luvun pakkauksen, joka konkretisoi työmäärää, joka pelkkään esineiden säilyttämiseen menee. Konservointiosastolla mainittiin viimeaikaisena haasteena Made in Helsinki -näyttelyn hatut, joten kuvituksena sellainen (Kuvaus: István Bolgár - Juho Nurmi, Helsingin kaupunginmuseon lehdistökuvat).Miten pakkaisit tuon turvallisesti jälkipolville säilytettäväksi?

Kokoelmakeskukseen pääsevät melko harvat, mutta kaikki voivat lukea kirjan Melkoinen  museoretki, jossa ollaan juuri kokoelmakeskuksessa.