perjantai 17. elokuuta 2012

Toimelan Elias oli mainio mies

Oulun Wiikko-Sanomissa 1.9.1855 esiteltiin nuori sankari:
Toimelan torppa oli Laajalan kylässä ja Kuulusan lautamiehen maalla. Elias oli torpan nuorin poika ja hyvin liikkuva. Kaikissa kylän poikain leikissä oli Elias paraana; hän oli sukkelin katoille ja puihin kiipeämään ja rohkein sieltä alas hyppäämään.
Eliaksen toimesta sai eräs herra sakot luvattomasta viinan myynnistä, joten ymmärrämme heti pojan esimerkillisyyden. Elämäntarinansa jatkui vauhdikkaasti numerossa 15.9.1855 ja päätyi merelle. Siellä oltiin myös numerossa 29.9.1855, jossa loppuun oli upotettu faktapala kangastelemisesta. Lisää merielämän ihmeitä seurasi numeroissa 20.10., 10.11. ja 1.12.1855. Eliaksen toimintasankaruuden tultua perusteellisesti pohjustettua palattiin 8.12.1855 Laajalan kylään, jossa oli monenlaisia ongelmia. Kukahan niitä sopisi ratkomaan? Numerossa 9.2.1856 esitellään pelastaja
Muutamana kauniina kesäissä päivänä ajoi Laajalan kylään eräs mies. Laajalaiset katsoivat pitkään tämän ventovieraan päälle. Hän oli hyvin parroittunut, koko muoto oli hyvin ahvettunut, mutta katsanto ja liikunto oli hänellä aivan virkiä.
Ja hänhän oli Elias! Elias osti luvattoman viinan myyjän tilan. Ensi töikseen hän poisti pelloiltaan turhat aidat. Tästä perusteluineen kerrottiin numerossa 16.2.1856. Yleisempää muutoksen tarvetta Elias saarnasi kyläläisille numerossa 1.3.1856. Maan hedelmättömyyden syistä keskusteli hän numeroissa 3.5.1856 ja 10.5.1856.

Ettei menisi aivan liian tylsäksi kertoi Elias kyläläisille myös matkoillaan näkemästä, alkaen "englantilais Indiasta" numeroissa 14.6., 21.6., 12.7. ja 2.8.1856 ja sitten ottaen kantaan kysymykseen "Mitä kuumain maitten luonto vaikuttaa ihmisen sielun lahjoissa" numerossa 20.9.1856. Näiden väliin mahtui lisää maatalousvalistusta: "Miksikä heinän-kasvu vähenee niityissä?" (5.7.1856), "Peltomaan parannuksesta" (16.8., 23.8.,30.8. ja 15.11.1856).

Alkaa syntyä kuva, että kirjallisella hahmolla yritetään välittää tietoa. Toimitus ei tarkoituksellisesti johtanut lukijoitaan harhaan vaan 22.8.1857 paljasti, että
kunnioitettava lukia, sinä olet itse Laajalainen, jota Elias opettaa; anna Eliaksen asua missä hän tahtoo, seuraa sinä ja kuuntele tarkasti hänen kiitettäviä nuvojansa, niin silloin olet sinä oikia Eliaksen opetuslapsi.
Opetusaiheita vuonna 1857 olivat olleet arvo (28.2. ja 21.2.), tiikeri-pappi (7.3.), työpalkat (14.3.), sukeltajat (28.3. ja 4.4.), rikkaus ja köyhyys (18.4., 25.4. ja 2.5.), veroista ja ulosteoista (30.5.), kuvailemia Amerikasta (9.5., 16.5., 23.5., 6.6., 13.6., 27.6., 4.7., 11.7., 8.8.ja 29.8.), suolan hyödystä eläimille (10.10. ja 17.10.), Itä-Indiasta (24.10. ja 14.11.), eläinten ruokkimisesta (31.10.,  7.11., 28.11. ja 19.12.).

Eliaksella riitti asiaa. Vuonna 1858 jatkui kuvaelmia Amerikasta (9.1., 16.1., 30.1., 6.2., 13.2., 20.2.,  8.5., 15.5., 22.5., 26.6., 24.7., 14.8., 18.9., 23.10. ja 31.12.) sekä kerrottiin tulipalloista (13.3., 3.4. ja 24.4.) ja miten Jumalan luultiin muinoisaikoina tuomitsevan (29.5., 5.6. ja 12.6.). Maatalousvalistus unohtui täysin.

Tarinat jatkuivat samalla innolla vielä ainakin vuosina 1859 ja 1860 ja vielä vuonna 1870 Elias kertoili suomalaisten elämästä Amerikassa. Jos lukutaidon oli omaksunut ja OWS:n sai käteensä ei jäänyt ulkomaailma vieraaksi. Varmasti oli mukavampaa omaksua tietoa Eliaksen seikkailujen lomassa kuin kuivana asiatekstinä. Eivät olleet suomalaiset toimittajat 1800-luvun puolivälissä kansanvalistuksen amatöörejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti