Do-diin. Päivän keskusteluaihe on se, että huhu kertoo, että Ylen tuottamassa Mannerheim-elokuvassa pääosaa esittää afrikkalaissyntyinen mies. Lehdistötilaisuus on vasta torstaina, joten en käynyt ostamassa Iltalehteä, jossa tuskin oli enempää informaatiota. Verkkokeskustelua on syntynyt runsaasti ja sitä kommentoi jo ansiokkaasti Jussi Jalonen. Taidan itse jäädä odottamaan elokuvaa, jonka yritän kyllä päästä näkemään jo R&A-näytöksessä.
Mutta Mannerheimista vielä. Sunnuntaikävelylläni osuin mielestäni ensimmäisen kerran Mannerheimin haudalle. Ainakaan se ei ole aikaisemmin tehnyt vastaavaa vaikutusta, joka purkautui huuliltani jokseenkin muodossa "tämähän on kuin Francon hauta". Tarkistin nyt Wikipediasta ja joudun toteamaan ettei ihan ole, mutta jotain ylenmääräistä ylösnostoa hävityn sodan johtajalle on kyllä mielestäni annettu. En valitettavasti älynnyt ottaa sunnuntaina kuvaa, mannerheim.fi-sivuilta löytyi puolilaillisesti alla oleva ja Francon (ynnä sisällissodan "sankareiden") haudan kuva on Wikipediasta.
Olen vähän eri mieltä "hävitystä" sodasta. Suomihan oli ainoa Neuvostoliittoa vastaan taistellut maa, joka säilytti itsenäisyytensä, vaikka ei Uralille rajaansa saanutkaan.
VastaaPoistaToiseksi en usko, että Mannerheim edusti aikalaisille niinkään tiettyjen mittapuiden mukaan hävittyä tai voitettua sotaa, vaan ylipäätään selviämistä. Marski oli toisen maailmansodan aikaan eräänlainen ikoni, josta haettiin voimaa ja lohtua silloin, kun omat voimat eivät riittäneet.